|
Ks. Kemijoki Oy:n toimintaa metsänhoidolliselta kannalta nk. Vuotosalueella. Ks. myös ministeri Hemilän vastaus kirjalliseen kysymykseen metsänuudistuksista ja lainmuutostarpeesta.
KORKEIMMAN
HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Taltionumero 4000 Diaarinumero 1132/3/98 Asia Metsälain mukaisia korjaavia toimenpiteitä koskeva valitus Valittaja Kemijoki Oy, Rovaniemi Päätös, josta valitetaan Lapin lääninoikeuden päätös 10.2.1998 n:o 69. Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista Lapin metsäkeskus on 1.7.1997 antamallaan päätöksellä velvoittanut metsälain (1 093/1996) 28 §:n 2 kohdan nojalla Kemijoki Oy:n tekemään päätöksen liitteen 1 mukaiset metsälain 20 §:ssä tarkoitetut korjaavat toimenpiteet (metsänuudistamistyöt) yhtiön niin sanotulla Vuotoksen allasalueella samasta liitteestä ilmenevän määräaikoihin mennessä. Päätöksen perusteluissa metsäkeskus on muun ohella lausunut, että metsälain 20 §:ssä tarkoitettuja kojaavia toimenpiteitä koskevat neuvottelut Lapin metsäkeskuksen ja yhtiön välillä olivat päättyneet 16.5.1997 tuloksettomina. Mctsäkeskus on katselmustoimikunnan selvityksiin perustuen, mutta sen lausunnosta poiketen katsonut, että nyt kyseessä olevilla yksityismetsälain (412/1967) 2 §:n 2 momentin mukaisilla hakkuu- ja uudistamisaloilla maanomistajalle kuuluvia metsänuudistamistöitä ei oltu tehty ilmoitettuna ja hyväksyttynä aikana ja maa on hakkuun jälkeen jätetty sellaiseen tilaan, että uudistamistöiden laiminlyöntiä on pidettävä yksityismetsälain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuna metsänhävittämisenä. Sanotun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa luetellut poikkeukset metsänhävittämiskiellosta soveltuivat vain tapauksiin, joissa maan muuhun käyttöön ottaminen on mahdollista toteuttaa maanomistajan omalla päätöksellä. Kysymyksessä olevassa tapauksessa käyttörnuodon muutosta ei voinut toteuttaa pelkästään maanomistajan aikomuksen tai päätöksen perusteella, vaan vasta mahdollisen Pohjois-Suomen vesioikeuden vireillä olevaan Vuotokseri tekojärven ja voimalaitoksen rakentantamiseen sekä vesistön säännöstelyyn myöntämän luvan jälkeen ja luvan edellyttäniillä ehdoilla. Metsälain 28 §:n 2 kohdan mukaan uudistamisvelvoite kohdistetaan joko velvoitteen laiminlyöjään tai muuhun yksityismetsälain vastaisesti menetelleeseen. Uudistamisvelvoite on kohdistettu kaikilta osin nykyiseen maanomistajaan. Niiden katselmuksessa mukana olleiden hakkuu- ja uuditamisalojen osalta, joissa hakkuu on päättynyt vuonna 1982 tai aikaisemmin, uudistamisvelvollisuus on metsälain 28 §:n 2 kohdan mukaan rauennut. Lapin lääninoikeuden ratkaisu Lääninoikeus on hylännyt yhtiön Lapin metsäkeskuksen päätöksestä tekemän valituksen. Lääninoikeus on liitteenä olevasta päätöksestä lähemmin ilmenevillä perusteilla katsonut, ettei alueen käyttömuodon muutosta Vuotoksen allasalueeksi ole mahdollista toteuttaa pelkästään maanomistajan eli Kemijoki Oy:n aikomuksen tai päätöksen perusteella. Puheena olevien alueiden käyttötarkoituksen ei ole vielä katsottava muuttuneen siten kuin yksityismetsälain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetaan. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa: Kemijoki Oy on vaatinut, että lääninoikeuden ja metsäkeskuksen päätökset kumotaan. Yhtiö on vapautettava kaikista mainittujen päätösten mukaisista velvoitteista ja metsäkeskus on velvoitettava korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti sekä lääninoikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa päätöspäivästä alkaen yhden kuukauden kuluttua luettavine laillisine korkoineen. Yhtiö on uudistanut lääninoikeudessa lausumansa. Lääninoikeus ei ole kiinnittänyt huomiota päätösharkinnassaan siihen, että metsäkeskus on perustellut rnuodollisesti yk-sityisimetsälain soveltamista koskevaa näkemystään tosiasiallisesti metsälain 3 §:n säännöksin, vaikka metsälakia ei voida soveltaa nyt kysymyksessä olevassa asiassa. Metsäkeskuksen virheellinen perustelu on johtanut virheelliseen lopputulokseen myös lääninoikeuden päätöksessä. Vesioikeuden lupa ei ulotu vesilain tarkoittamien toimenpiteiden ulkopuolelle. Yhtiö on ollut oikeutettu ryhtymään, vesioikeudellisesta lupakäsittelystä riippumatta, kaikkiin sellaisiin toimenpiteisiin, jotka eivät kuulu vesioikeudellisen lupavelvollisuuden alaisuuteen. Tällaisia ovat muun muassa puuston poistaminen sekä aikaisempia hakkuita koskevien metsänuudistamistoimenpiteiden tekemättä jättäminen. Suurisuuntaiset metsän uudistamistoimenpiteet alueella, joka Vuotoksen toteutuessa jäisi veden alle allasalueeksi, eivät ole tarkoituksenmukaisia. Lapin metsäkeskus on antanut yhtiön valituksen johdosta selityksen, jonka johdosta Kemijoki Oy on antanut vastaselityksen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 1. Lääninoikeuden ja metsäkeskuksen päätökset kumotaan ja asia palautetaan metsäkeskukselle uudelleen käsiteltäväksi. 2.Yhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään. Perustelut: 1. Metsälain (1093/l 996) 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään. Metsälain 28 §:n 1 kohdan rnukaan ennen sanotun lain voimaantuloa tehtyihin hakkuisiin sovelletaan sanotun laini nojalla kumottavan yksityismetsälain (412/1967) säännöksiä niin, että viimeksi mainitun lain 1 ja 2 §:ssä tarkoitettu velvoite metsän uudistamiseen hakkuun jälkeen jatkuu ennen metsälain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisena. Mainitun 28 §:n 2 kohdan mukaan metsäkeskus voi velvoittaa 1 kohdassa tarkoitetun velvoitteen lailninlyöjän tai muun yksityismetsälain vastaisesti rnenetelleen ryhtymään metsälain 20 §:ssä tarkoitettuihin korjaaviin toimenpiteisiin sekä saman 2 8 §:n 8 kohdan mukaan metsän uudistamisessa on metsälain voimaan tultua noudatettava sen säännöksiä. Kysymyksessä olevat metsänhakkuut on tehty ennen metsälain voimaantuloa 1. 1. 1997. Näin ollen velvollisuus puheena olevaan metsän uudistamiseen määräytyy yksityisimetsälain 1 ja 2 §:n säännösten mukaisesti, mutta metsän uudistamisessa. on noudatettava metsälain säännöksiä. Yksityisinetsälain 1 §:n 1 momentin mukaan metsää ei saa hävittää. Saman pykälän 2 momentin mukaan metsän hävittämistä on sellainen hakkuu sekä hakkuun jälkeen maan sellaiseen tilaan jättäminen tai sellainen käyttäminen, että metsän luontainen uudistuminen tai viljelyllä toteutettava uudistaminen joutuu vaaraan, samoin kuin kehitettäväksi kelvollisen metsän sellainen käsittely, joka on ristiriidassa sen järkevän kasvattamisen kanssa. Lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan sen estämättä, mitä 1 §:n 2 momentissa on säädetty, ei metsän hävittämisenä kuitenkaan pidetä hakkuuta, jos hakkuualue tehdään metsäpuiden siemenviljelmäksi, puutarhaksi tai pelloksi taikka käytetään rakennus- tai varastöpaikaksi, teollisuus- tai tiealueeksi tai muuhun sellaiseen tarkoitukseen. Valtioneuvoston annettua 17.6.1992 toimiohjeen valtion osakasvallan käyttämisestä yhtiön yhtiökokouksessa Vuotoksen allashankkeesta yhtiö on hakenut Pohjois-Suomen vesioikeudelta lupaa Vuotoksen tekojärven ja voimalaitoksen rakentamiseen sekä vesistön säännöstelyyn samoin kuin lupaa ryhtyä jo ennen lupapäätöksen lainvoiniaiseksi tulemista hakemuksessa mainittujen töiden aloittmiseen. Asia on ollut katselmustoimituksessa. Yhtiö on ilmoituksensa mukaan ostanut tai sopinut 93 prosentista hankkeen tarvitsemista maa-alueista ja käyttänyt hankkeen toteuttamiseen yli 200 miljoonaa markkaa. Yksityismetsälaissa ei ole säädetty, että metsämaan käyttömuodon muutoksen vaatiessa viranomaisen lupaa, lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan soveltaminen edellyttää tällaisen luvan olemassaoloa. Tällaisen luvan saamisesta ei sellaisenaan myöskään seuraa, että luvan saaja myös toteuttaa luvan mukaiset toimet. Kun lisäksi otetaan huomioon, että Vuotoksen allashanketta koskeva yhtiön lupahakemus on ollut vuodesta 1992 lähtien vesioikeudessa vireillä, yhtiötä ei olisi tullut velvoittaa puheena oleviin metsän uudistamistoimenpiteisiin pelkästään sillä perusteella, ettei yhtiöllä ole ollut viranomaisen lupaa suunnittelemalleen maan käyttömuodon muuttamiselle. Koska lääninoikeudella ja metsäkeskuksella on ollut asiasta toinen käsitys, korkein hallinto-oikeus kumoaa lääninoikeuden ja metsäkeskuksen päätökset ja palauttaa asian metsäkeskukselle uudelleen käsiteltäväksi. 2. Kun otetaan huomioon sovellettavana olleiden lainsäännösten tulkinnanvaraisuus ja olosuhteet muutoinkin, ei ole kohtuutonta, että yhtiö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Korkein halliuto-oikeus: Ilmari Ojanen Pirkko Ignatius Marita Liljeström Ritva Routio Ilkka Pere (t)
Asian
esittelijä,esittelijäneuvos Matti Metsäranta LIITE Päätös, josta valitetaan JAKELU Päätös Kemijoki Oy, oikeudenkäyntimaksu 1 000 markkaa
Jäljennös
Lapin lääninoikeus 1132/3/98-MAR |
