Vuotoshanketta on ajettu jo -60-luvulta lähtien, aluksi julkisuudelta piilossa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan nk. Kemihaaran allas uhkasi hukuttaa myös Luiron kylän Luirojoen rannalta. Vuodesta 1974 voidaan katsoa syntyneen vastarintaliike poromies Pauli Lakson ja edesmenneen kairalalaisen tiedemiehen Toivo Jaakkolan aloitteesta. Allasuhan voimistuessa ja tiedon lisääntyessä 1970-luvun lopulla vastarintaliike organisoitui nk. Vuotos-toimikunniksi Pelkosenniemellä, Savukoskella ja Kemijärvellä. Kuntien toimikunnat olivat yhteistyössä ja puheenjohtajina toimivat vuorollaan ajan saatossa edesmennyt Eero Leskelä Kemijärveltä, Annikki Tolppanen Pelkosenniemeltä ja Pentti Pyykönen Pelkosenniemeltä. Suuri voitto tuli v. 1982 intensiivisen toiminnan tuloksena: Sorsan hallitus teki iltakoulussaan kielteisen päätöksen Vuotoksen rakentamisasiassa, koska hanke katsottiin niin ympäristöllisten kuin kansantaloudellisten haittojen vuoksi tuhoisaksi. 1980-luku oli näennäisen hiljaiselon aikaa; ihmiset yrittivät hengähtää, vaikka Vuotoshanketta pidettiin esillä kaiken aikaa. Elvytys oli käynnissä, silti uskoa nakerrettiin. Vuotos-toimikunnat vaativat lakia suojaamaan kielteinen päätös. Lakia ei laadittu, eikä ylisen Kemijoen koskia Savukosken ja Pelkosenniemen välillä, kuten ei myöskään Vuotos- ja Jaurujokien koskia otettu koskiensuojeluohjelmaan vaatimuksista huolimatta. Oliko "lehmäkaupat" solmittu jo silloin? Kemijoki Oy:lle oli hankittu jo v. 1982 päätoiminen tiedotuspäällikkö, joka järjesti bussi-informaatioita ympäri maakuntaa ja konttorissaan Rovaniemellä niin martoille kuin opettajille kuin luottamushenkilöillekin. - logo tuli tutuksi 1980-luvulta alkaen. Kemijärven Luonto ry alkoi terävöittää taistelua painamalla ja myymällä logopaitoja. Vuotos-toimikunnat ja uudet toimijat yhdistyivät rekisteröimättömäksi, ei organisatooriseksi Vapaa Vuotos-liikkeeksi, ilman puheenjohtajia tai sihteereitä, ilman jäykkää ja hidasta järjestelmää. Vapaa Vuotos-liike on laajentunut valtakunnalliseksi, jopa kansainväliseksi allasta vastustavaksi voimaksi reagoimalla nopeasti uusiin haasteisiin. Toiminta sai uusia muotoja, taistelu muutti muotoaan, koska allasuhka nousi voimakkaaksi ja tarvittiin spontaania ja impulsiivista toimintaa estämään vyörytyksenomaista altaan ajamista niin alueen kunnissa kuin valtion hallinnossakin. Ilman paikallista voimakasta toimintaa ja yksilöiden kohtuuttomaksikin kasvanutta sitoutumista allas olisi rakennettu jo aikoja sitten. Viranomaistoimin ei suuryhtiöiden pyrkimyksiä kyetä valvomaan. |