Home

HAKEMUKSEN HYLKÄYS

 

muuttohaukka
Muuttohaukka, valokuva: Seppo Keränen

LIITE 2

Pohjois-Suomen vesioikeuden päätös nro 12/00/1
Äänestyslausunto
Vesioikeuslimnologi Heikki Penttinen

Käsittelyratkaisuista olen samaa mieltä kuin vesioikeuden enemmistö.

Pääasian ratkaisen seuraavasti: Hylkään hakemuksen vesilain 2 luvun 5 §:n perusteella.

Harkittaessa Vuotoksen tekojärvi- ja voimalaitos- sekä vesistön säännöstelyhankkeen ehdottomia luvanmyöntämisesteitä olen enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, ettei hankkeella ole sellaisia yleiseen terveydentilaan tai paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloihin kohdistuvia vahingollisia vaikutuksia, että lupaa ei voida myöntää. Sensijaan toisin kuin enemmistö katson, että hanke aiheuttaisi sellaisia vesilain 2 luvun 5 §:ssä mainittuja huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa ja sen toiminnassa, että haettua lupaa ei voida myöntää.

Hanke on kooltaan ja vaikutusalueeltaan hyvin suuri. Rakentamista varten tarvittava alue on 242 km2:n laajuinen. Tekojärven vesi peittäisi ylärajalla siitä 236 km2, loppuosan rakentamisalueesta ollessa pääasiassa patoalueita. Alueesta on nykyistä vesialuetta 15 km2. Hankkeen vesistövaikutusalue ulottuisi Ylä-Kemijoelta Tenniöjoen yhtymäkohdasta Perämerelle Kemijokisuun edustalle yli 300 km:n matkalle.

Rakentamisen aiheuttama muutos nykyiseen olotilaan olisi pysyvä koko noin 240 km2:n laajuisella rakentamisalueella. Tekojärven alapuolisessa vesistössä rakentamisesta ja säännöstelystä aiheutuvat virtaamamuutokset olisivat pysyviä, ainevirtaamien kasvusta ja muusta veden laadun muutoksesta aiheutuvat vaikutukset olisivat pääosin vuosien kuluessa hitaasti vaimenevia, osan jäädessä pysyväksi.

Hankealueen vesi- ja maa-alueiden luonto on monimuotoinen ja luonnonsuojelullisesti arvokas, maisemaltaan rikas ja suurelta osalta lähes luonnontilainen. Alueella on tehty luonnontilaa muuttaneita metsätaloustoimenpiteitä, joiden seurauksena alueen metsäkuva on pirstaleinen. Toimenpiteiden vaikutus on jossain määrin kohdistunut alueen luonnonsuojelullisesti arvokkaimpiin luontokohteisiin vesi- ja suoalueisiin. Voidaan kuitenkin todeta, etteivät metsätaloustoimenpiteiden seuraukset luonnossa ole samalla tavalla peruuttamattomia kuin altaan rakentamisen seuraus.

Vuotoksen alueella on 54 kohdetta, jotka on katsottu uhanalaisten ja harvinaisten eliölajien ja lajirunsauden perusteella luonnonarvoiltaan merkittäviksi. Kohteet ovat pääasiassa soita, vesiluontoa, tulvaniittyjä ja tulvametsiä.

Rakennusalueella on monipuolinen jokseenkin luonnontilaisten suurjoen, siihen laskevien sivujokien ja alueen muiden vesien muodostama vesiluonto. Ylä-Kemijoki on rakentamaton vapaasti virtaava suuri joki, jonka keskivirtaama on yli 100 m3/s. Joessa vuorottelevat lukuisat kosket, nivat ja hitaasti virtaavan veden alueet. Joen veden laatu on hyvä. Joen rannat Vuotosalueella ovat tulvaveden ja jään kuluttamia rantoja, joilla esiintyy niille ominainen kasvilajisto. Myös Ylä-Kemijoen alaosassa sijaitsevat Keminsaaret ovat kasvistollisesti merkittävä alue. Lisäksi Keminsaaret on luokiteltu arvokkaaksi perinnemaisemaksi. Itä-Lapin suurjokiluonto on biologisilla ja geologisilla perusteilla arvioituna edustavimmillaan Vuotoksen alueella. Ylä-Kemijoki on lisäksi kalataloudellisesti arvokas virtakutuisten kalalajien lisääntymis- ja kasvualue. Ylä-Kemijoen pato katkaisisi myös kalojen vaellusreitin. Altaan alle jäisi Ylä-Kemijoen alaosaa 53 km:n matkalta.

Ylä-Kemijokeen laskevia Vuotosjokea ja sen sivujokia Jauru- ja Koutelonjokia sekä Serrijokea jäisi altaan alle 71 km:n pituudelta. Valtaosa näistä joista on suvantomaista, hitaasti virtaavaa vuota. Jokien varrella on runsaasti edustavia tulvametsiä ja myös tulvaniittyjä. Erityisesti Jaurujoki ja Serrijoki ovat luonnonoloiltaan arvokkaita. Alueella on yli 70 järveä ja lampea hyvin rehevistä tummavetisistä suojärvistä kirkasvetisiin harjun suppalampiin sekä lukuisia lähteitä ja puroja. Alueen lähteistä 38 % ja lammista 6 % on arvioitu luonnonsuojelullisesti arvokkaiksi.

Hankkeen toteuttaminen tuhoaisi kaikkien edellä mainittujen jokien, järvien ja pienvesien nykyisen vesiluonnon. Rakennettava tekojärvi olisi tarkoituksensa mukaisesti ensisijaisesti vesivarasto. Altaan säännöstely olisi voimakas ja joka vuosi toistuva. Veden pinnan säännöstelyväli olisi 8 metriä. Säännöstelyn alarajalla altaan veden pinnan pinta-ala olisi vain 23 % ylärajan pinta-alasta ja vesitilavuus vain 11% ylärajan tilavuudesta. Näin voimakkaasti säännöstellyn altaan vesiluonto jäisi pitkän kehitysvaiheen jälkeenkin oleellisesti alueen alkuperäistä vesiluontoa köyhemmäksi.

Veden alle jäävän maaperän helposti hajoavalla orgaanisella aineella ja maaperän muilla aineksilla olisi suuri altaan veden laatua heikentävä vaikutus 3-4 vuoden ajan. Viidennestä vuodesta lähtien tekojärven vesi olisi laadultaan tyydyttävää. Hanke aiheuttaisi kalojen elohopeapitoisuuden kasvua siinä määrin, että petokalat olisivat syömäkelvottomia tekojärvessä 8-15 vuoden ajan ja alapuolisessa Kemijoessa muutaman vuoden ajan. Petokalat olisivat käyttörajoitussuosituksen alaisia tekojärvessä 15-30 vuotta, Kemijärven yläpuolella ja Kemijärvessä vähintään 10 vuotta ja Kemijärven alapuolisessa Kemijoessa vähintään 5 vuotta. Tekojärvi lisäisi alapuoliseen Kemijokeen joutuvia ainevirtaamia etenkin talvisin altaan tyhjennysvaiheessa, mutta myös kesällä ja syksyllä. Tekojärven ikääntyessä Kemijokeen joutuvat ainevirtaamat pienenisivät. Pitkällä aikavälillä ne palaisivat lähes nykyiselleen loppukesäisin ja syksyisin. Sensijaan altaan tyhjennysvaiheen aikaiset ainevirtaamat olisivat pysyvästi selvästi nykyistä suurempia. Tekojärven alapuolisen vesistön veden humus-, rauta-, mangaani- ja ravinnepitoisuuksien suureneminen ja kalojen elohopeapitoisuuden nousu ulottuisi yli 250 km:n matkalle Kemijoen edustalle asti. Kemijärven ja Kemijoen virkistyskäyttö- ja yleisluokitus laskisi vähintään 10 vuoden ajaksi hyvästä tyydyttäväksi.

Vuotosalueen länsilaidalla sijaitseva Rytivaaran - Palokankaan harju, joka on harjujensuojeluohjelmassa arvioitu luonnonsuojelun kannalta valtakunnallisesti merkittäväksi, jäisi 5,5 km:n pituudelta osittain veden alle ja menettäisi osittain luontoarvonsa.

Vuotoksen alueesta on suota lähes 60 %. Alueella on lukuisia uhanalaisia suotyyppejä. Alueen soista ravinteiset letot, joita on noin 20 % suoalasta, erityisesti koivuletot ja linnustoltaan monimuotoiset laajat aapasuot ovat luonnonsuojelullisesti erityisen arvokkaita. Alueen letot muodostavat noin 3 % Suomen lettoalasta. Kokonaavan - Rytikankaanlampien ja Jänkäläisenaavan alueet ovat myös linnustollisesti arvokkaita suoalueita. Soiden ympäröimä Vuotoksen alueen suurin järvi, Säynäjäjärvi on valtakunnallisesti edustava lintujärvi. Lisäksi alueen jokien ja purojen varsien korvet ovat monille lintulajeille tärkeitä pesimisalueita.

Allasalue onkin linnustollisesti erityisen arvokas. Alueella esiintyy ainakin 22 lintudirektiivin liitteessä I mainittua lajia. Näistä viiden lajin pesimäkanta allasalueella on yli 1 % Suomen pesimäkannasta. Alueella ja sen lähipiirissä esiintyy muutoinkin monipuolinen ja arvokas eliöstö. Yksittäisiä lajeja tässä erikseen mainitsematta, uhanalaisuusluokituksen mukaisia lajeja on alueella 88, joista 36 on valtakunnallisesti uhanalaisia. Alueella esiintyy kolme valtakunnallisesti vaarantunutta lajia. Alueellisesti uhanalaisista lajeista on erittäin uhanalaisia kolme, vaarantuneita 21 ja silmälläpidettäviä 64.

Rakentaminen tuhoaisi alueen vesiluonnon lisäksi koko suuren maa-alueen monimuotoisen luonnon sillä olevine eliöineen ja niiden elinympäristöineen lähes täydellisesti. Hankkeesta aiheutuisi niin mittava arvokkaiden ja ainutlaatuisten luontokohteiden muodostaman kokonaisuuden tuhoutuminen, ettei vastaavien luonnonarvojen aikaansaaminen toimenpiteillä ole mahdollista. Ympäristön luonnonsuhteille ja vesiluonnolle aiheutuvien peruuttamattomien vahinkojen ja lisäksi altaan kuormituksen aiheuttamien pitkäaikaisten ja etäälle ulottuvien vesistöhaittojen perusteella katson, että ehdoton luvanmyöntämiseste on olemassa.

Totean vielä, ettei vesilain mukaisen luvanmyöntämisesteen soveltamatta jättämistä voida perustaa siihen, ettei aluetta nyt ole suojeltu. Suojelupäätösten harkinnassa on ollut tiedossa epäilemättä taloudellisesti varsin houkutteleva voimataloushanke. Toisaalta luonnonolojen vahingolliseen muutokseen perustuvan vesilain 2 luvun 5 §:n soveltamista tässä hankkeessa ei voida katsoa kannanotoksi alueen suojelutarpeesta.

Pääasiaratkaisua koskevan äänestyksen jälkeen olen oikeudenkäyntikuluratkaisusta samaa mieltä kuin enemmistö.

Heikki Penttinen

Vakuudeksi

Vesioikeuden sihteeri Riitta Riihimäki

LIITE 3: Äänestyslausunto(Vesioikeusinsinööri Jorma Schildt)

Otteita koko päätöksestä