KEMIJOKI OY:N KÄSITYKSET VUOTOKSEN LINTUARVOISTA Suunniteltu Vuotoksen allas peittäisi alleen 242 km2:n alueen. Se hävittäisi ympäristöministeriön alkuperäiseen Natura 2000 -esitykseen kuuluneet Kemihaaran suot (n. 100 km2), jotka valtioneuvosto poisti Naturasta tehtyjen muistutusten perusteella. Muistutukset tukeutuivat Kemijoki Oy:n informaatioon alueen arvoista. Allasta suunnitteleva voimayhtiö on perustellut käsityksiään alueen linnustollisesta merkityksestä teoksen ”Muuttuva pesimälinnusto” (Otava, Helsinki 1998) tilastoilla, joista olen vastuussa. Haluan korjata yhtiön laajalle levittämät johtopäätökset (mm. Europa 5/1999). Yhtiö on esittänyt, että alueella pesii 22 lajia, jotka kuuluvat EU:n lintudirektiivin liitteen I (79/409/ETY) lajeihin. Laskemalla, kuinka suuri osuus kunkin direktiivilajin Suomen kannasta pesii Vuotoksessa, saadaan useimmille lajeille pieni arvo, joka useimmiten jää alle yhden prosentin. Kemijoki Oy väittää, ettei alueella näin ollen voi olla merkitystä lintudirektiivissä lueteltujen lajien säilymisen kannalta. Noin aineistoa ei kuitenkaan pidä tulkita. Jos yhdellä, 0,08 % valtakunnan maapinta-alasta käsittävällä alueella pesii 22 lintudirektiivin lajia, jo pelkästään tämä todistaa alueen suojeluarvon puolesta. Sieltä löydetyt direktiivilajit ovat bioindikaattoreita, jotka ilmentävät paikan suojeluarvoa Euroopan Unionissa. Mikäli alueella pesii rikas linnusto, siellä yleensä on paljon myös muita merkittäviä luonnonarvoja. Liminganlahdella, joka on jo pitkään tiedetty Suomen parhaaksi kansainvälisen luokan lintukosteikoksi, pesii nykyisin vakituisesti 17 lintudirektiivin liitteessä I mainittua lajia. Niidenkin osuudet koko Suomen kannasta ovat enimmäkseen pieniä. Vuotoksen arvoa kuvaa se, että direktiivilajeja ja niiden pareja on alueella enemmän kuin Liminganlahdella. Vuotos on Suomen paras tai toiseksi paras pesimäpaikka kolmelle EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeista (uivelo, sinisuohaukka ja kurki). Lintupaikan suojeluarvo voidaan arvioida lajien parimäärien ja suojeluindeksien tulojen summana (lajin suojeluindeksi lasketaan uhanalaisuuden, kannan suuruuden ja lisääntymiskyvyn perusteella). Paikan suojeluarvoa kasvattavat erityisesti vähentyneet, uhanalaiset ja suojelun kannalta Suomen erityisvastuulla olevat lajit. Vuotoksen suojeluarvoa nostavat mm. seuraavien lajien suuret pesimäkannat: laulujoutsen 18, metsähanhi 50, uivelo 52, sinisuohaukka 27, muuttohaukka 4, metso 650, kurki 71, mustaviklo 70, liro 1700, kuukkeli 150 ja pikkusirkku 620 paria. Suomen ympäristökeskuksen mukaan mm. seuraavat suoalueet saavat korkean suojelupistearvon (pinta-ala ja sijaintikunta suluissa):   Pistearvo Martimoaapa 4006 (122 km2, Simo) Patvinsuo 3229 (91 km2, Ilomantsi) Vuotos 2113 (242 km2, Pelkosenniemi) Kauhaneva 1384 (32 km2, Kauhajoki) Veittiaapa 1279 (23 km2, Kuivaniemi) Vuotos kuuluu maamme tärkeimpiin IBA-lintualueisiin (Important Bird Area). Vuotos saa lintujen pesimäalueena paremman suojeluarvon kuin paras kosteikkomme Liminganlahti (1247 pistettä, ala 100 km2). Liminganlahdella on kuitenkin huomattava merkitys myös lintujen muuttoalueena. EU:n alueella suolintumme ja vanhan metsän lajimme muodostavat Suomen linnuston kaikkein omaleimaisimman osan ja juuri näitä lintuja on paljon Vuotoksessa. Vuotoksen rakentaminen aiheuttaisi korvaamattoman ympäristötuhon, johon ei EU:n puitteissa ole varaa. Vastaavaa korvaavaa erittäin arvokasta lintujen pesimäaluetta ei ole muualla Itä-Fennoskandiassa. Sellainen oli aikoinaan noin 100 km pohjoiseen Vuotoksesta, mutta Kemijoki Oy hukutti sen Lokan ja Porttipahdan altaiden alle.   Helsingissä joulukuun 21. päivänä 1999 Risto A. Väisänen Yli-intendentti, eläintieteen dosentti Luonnontieteellisen keskusmuseon eläinmuseo Linkit: Tutkijoiden suulliseen käsittelyyn 10/-99 antama lausunto Kemijoki Oy:n ent.ympäristöpäällikkö Olli Nenosen haastattelu Lapin Kansassa 17/7-99