KEMIJOKI OY:N KÄSITYKSET
VUOTOKSEN LINTUARVOISTA
Suunniteltu Vuotoksen allas peittäisi
alleen 242 km2:n alueen. Se hävittäisi
ympäristöministeriön alkuperäiseen Natura 2000
-esitykseen kuuluneet Kemihaaran suot (n. 100 km2), jotka
valtioneuvosto poisti Naturasta tehtyjen muistutusten perusteella.
Muistutukset tukeutuivat Kemijoki Oy:n informaatioon alueen arvoista.
Allasta suunnitteleva voimayhtiö on
perustellut käsityksiään alueen linnustollisesta
merkityksestä teoksen ”Muuttuva pesimälinnusto”
(Otava, Helsinki 1998) tilastoilla, joista olen vastuussa. Haluan
korjata yhtiön laajalle levittämät
johtopäätökset (mm. Europa 5/1999).
Yhtiö on esittänyt, että
alueella pesii 22 lajia, jotka kuuluvat EU:n lintudirektiivin
liitteen I (79/409/ETY) lajeihin. Laskemalla, kuinka suuri osuus
kunkin direktiivilajin Suomen kannasta pesii Vuotoksessa, saadaan
useimmille lajeille pieni arvo, joka useimmiten jää alle
yhden prosentin. Kemijoki Oy väittää, ettei alueella
näin ollen voi olla merkitystä lintudirektiivissä
lueteltujen lajien säilymisen kannalta.
Noin aineistoa ei kuitenkaan pidä
tulkita. Jos yhdellä, 0,08 % valtakunnan maapinta-alasta
käsittävällä alueella pesii 22 lintudirektiivin
lajia, jo pelkästään tämä todistaa alueen
suojeluarvon puolesta. Sieltä löydetyt direktiivilajit ovat
bioindikaattoreita, jotka ilmentävät paikan suojeluarvoa
Euroopan Unionissa. Mikäli alueella pesii rikas linnusto,
siellä yleensä on paljon myös muita
merkittäviä luonnonarvoja.
Liminganlahdella, joka on jo
pitkään tiedetty Suomen parhaaksi kansainvälisen
luokan lintukosteikoksi, pesii nykyisin vakituisesti 17
lintudirektiivin liitteessä I mainittua lajia.
Niidenkin osuudet koko Suomen kannasta ovat
enimmäkseen pieniä. Vuotoksen arvoa kuvaa se, että
direktiivilajeja ja niiden pareja on alueella enemmän kuin
Liminganlahdella. Vuotos on Suomen paras tai toiseksi paras
pesimäpaikka kolmelle EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeista
(uivelo, sinisuohaukka ja kurki).
Lintupaikan suojeluarvo voidaan arvioida
lajien parimäärien ja suojeluindeksien tulojen summana
(lajin suojeluindeksi lasketaan uhanalaisuuden, kannan suuruuden ja
lisääntymiskyvyn perusteella). Paikan suojeluarvoa
kasvattavat erityisesti vähentyneet, uhanalaiset ja suojelun
kannalta Suomen erityisvastuulla olevat lajit.
Vuotoksen suojeluarvoa nostavat mm.
seuraavien lajien suuret pesimäkannat:
laulujoutsen 18, metsähanhi 50, uivelo
52, sinisuohaukka 27, muuttohaukka 4, metso 650, kurki 71, mustaviklo
70, liro 1700, kuukkeli 150 ja pikkusirkku 620 paria.
Suomen ympäristökeskuksen mukaan
mm. seuraavat suoalueet saavat korkean suojelupistearvon (pinta-ala
ja sijaintikunta suluissa):
Pistearvo
Martimoaapa 4006 (122 km2, Simo)
Patvinsuo 3229 (91 km2, Ilomantsi)
Vuotos 2113 (242 km2, Pelkosenniemi)
Kauhaneva 1384 (32 km2, Kauhajoki)
Veittiaapa 1279 (23 km2, Kuivaniemi)
Vuotos kuuluu maamme tärkeimpiin
IBA-lintualueisiin (Important Bird Area).
Vuotos saa lintujen pesimäalueena
paremman suojeluarvon kuin paras kosteikkomme Liminganlahti (1247
pistettä, ala 100 km2). Liminganlahdella on kuitenkin huomattava
merkitys myös lintujen muuttoalueena.
EU:n alueella suolintumme ja vanhan
metsän lajimme muodostavat Suomen linnuston kaikkein
omaleimaisimman osan ja juuri näitä lintuja on paljon Vuotoksessa.
Vuotoksen rakentaminen aiheuttaisi
korvaamattoman ympäristötuhon, johon ei EU:n puitteissa ole
varaa. Vastaavaa korvaavaa erittäin arvokasta lintujen
pesimäaluetta ei ole muualla Itä-Fennoskandiassa. Sellainen
oli aikoinaan noin 100 km pohjoiseen Vuotoksesta, mutta Kemijoki Oy
hukutti sen Lokan ja Porttipahdan altaiden alle.
Helsingissä joulukuun 21.
päivänä 1999
Risto A. Väisänen
Yli-intendentti, eläintieteen dosentti
Luonnontieteellisen keskusmuseon eläinmuseo
Linkit:
Tutkijoiden
suulliseen käsittelyyn 10/-99 antama
lausunto
Kemijoki
Oy:n ent.ympäristöpäällikkö Olli Nenosen
haastattelu Lapin Kansassa 17/7-99 |