|
Taustaa VAASAN HALLINTO - OIKEUDELLE
VALITUS
POHJOIS-SUOMEN VESIOIKEUDEN PÄÄTÖKSESTÄ
Nro 12/00/1 HAKIJA Kemijoki Oy ASIA
Vuotoksen
tekojärven ja voimalaitoksen rakentaminen sekä
vesistön säännöstely Pelkosenniemen, Sallan ja
Savukosken kunnissa sekä töiden aloittaminen ennen
lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemista.
VAATIMUS:
PÄÄTÖS ON KUMOTTAVA VESILAIN VASTAISENA Vesivoimarakentamiseen kytkeytynyt vesioikeuskäsittelyn ulkopuolinen sopimusjärjestelmä jo 80-luvulta lähtien ja Esko Ahon hallituksen runnoma nk. myönteinen periaatepäätös -92 sekä Vuotosallasta ajavan hallinnon kytkennät ovat mahdollistaneet Vuotoshankkeen käsittelyn etenemisen huolimatta hankkeen itsestäänselvistä ehdottomista rakentamisesteistä. Keisarille on puettu kerros kerrokselta uusia vaatteita ja alaston totuus on yritetty peittää. Alueen arvot on pyritty systemaattisesti eliminoimaan, vaikka hanke energiantuotantolaitoksena olisi jo sinänsä VL 2. luku 5. pykälän mukainen hanke. Ainutlaatuisuus on lisäarvo kaiken päälle ja romuttaa harhakuvan. Yhteenvetona hankkeen historiasta liitteenä Maija-Liisa Laurin kannanotto (Liite 4.). Muiden asianosaisten kuin Kemijoki Oy:n oikeusturvasta ei voi puhua koko Vuotoshankehistorian aikana. Jo hankkeen alkuajoista lähtien on luvattu maksutonta oikeusapua. Se on jäänyt ilmeisesti antamatta lopulta sen takia, että sen avulla ei olisi pystyttykään tässä tapauksessa keskittymään vain ehtojen asettamiseen ja maksettujen haittakorvausten maksimoimiseen - ja näin tosiasiassa tukemaan suunnitellun altaan rakentamista. Nyt ensi kertaa on vastustajien puolella pystytty hyvin vähin rahallisin resurssein ja uhrautuvalla yksilöiden työllä keskittymään itse hankkeen edellytysten ilmiselvän puuttumisen todistamiseen - ja lakien valvontaan, joka olisi kuulunut luonnollisesti eri viranomaistahoille. On ollut kyseessä "kilpajuoksu" siitä, että eri hallinnonalojen perustelemattomat päätökset (myös vesioikeuskäsittelyn ulkopuolella) Vuotoshankkeen edistämiseen liittyen yhteiskunnan eri tasoilla eivät ehdi saavuttaa lainvoimaa - ja siten edistä allashanketta. Vesioikeudenkäynti ei täyttänyt reilun oikeudenkäynnin vaatimusta missään vaiheessaan. Mm. kukaan ei tarkista pöytäkirjoja ilmeisesti prosessin missään vaiheessa. Tavalliset asianosaiset kokevat olevansa vailla vaikutusmahdollisuutta virallismenettelyn vuoksi. Tuntuu, että tässä asiassa virallismenettely johtaa siihen, että vain viranomaisten kannat otetaan huomioon ja tavallisten asianosaisten sanominen ja kannanotot jätetään lähes huomioonottamatta eli asianosaisia kohdellaan eriarvoisesti. Tämä ei tue oikeusturvaa.
Vesioikeuden
uusi kokoonpanokin hylkäsi lopullisessa
päätöksessään toimitusinsinöörin
esteellisyydestä tehdyt kantelut, samoin muut menettelyä
koskevat kantelut. Koska toimitusinsinööri Simo Perkkiö
on ollut valmistelemassa Vuotoshankesuunnitelmaa jo aiemmin, ei koko
katselmuskirjasta toimitusinsinöörin tekemiin
johtopäätöksiin perustuva
vesioikeuspäätös täytä objektiivisuuden vaatimusta. PÄÄTÖS JA ASIANOSAISTEN TIEDONSAANTI Pahennusta, epätietoisuutta ja ilmeisesti valittajien määrän supistumista on aiheuttanut se seikka, että asianosaisille on lähetetty postin kautta vain LYHYT KUULUTUS, että päätös on tehty, ei edes sitä, minkälainen pääasiaratkaisu on tehty. Edes valitusosoitusta ei ollut kirjeen mukana, puhumattakaan siitä, minkä korvauksen oikeuslaitos on arvioinut riittävän asianosaisten ehdottomasti vastustaman, oman omaisuuden ja mahdollisen elinkeinon hukuttamisen kompensoimiseksi. Vesioikeuden päätös eli alimman oikeusasteen ratkaisu rakentamisluvasta on esillä vain virastoissa ja Internetissä. Onko noudatettu hallintomenettelylakia? Oikeusviranomaisen toiminta ei tunnu sopivalta. Aiemmissa käsittelyvaiheissa sentään puutteellisuuksistaan huolimatta lähetettiin edes jonkinlainen yhteenveto hankkeesta ja käsiteltävästä asiakohdasta, nyt rakennusluvan ensimmäisessä ratkaisuvaiheessa vain mitään sanomaton kuulutus. Ensimmäisessä kuulutuskirjeessä lähetettiin vähän liikaakin*. *Ensimmäisissä, nimenomaan varsinaisille allasalueen asianosaisille menneissä kuulutuskirjeissä ei ollut Kemijoki Oy:n tarraa ja niissä nimenomaan oli hakijan vahinkoarvio varsinaisista allasalueen tiloista. Häikäilemättömän alhainen pakkolunastushinta-arvio, joka ei ollut missään suhteessa hakijan samoille tiloille tekemiin tarjouksiin nk. vapaaehtoisella kaupalla, aiheutti väärinkäsityksiä ja kypsytti asianosaisia myymään tilansa, kun samaan aikaan oli laitettu liikkeelle huhu, että vesioikeuspäätös tulee jo parin kuukauden sisällä - ja käsitys oli, että toimitusinsinööri oli vahinkoarvion takana. Ote vesioikeuden päätöksestä: Katselmuskokousten kuulutuskirjeiden ja niiden sisältöön kohdistuneiden väitteiden ja vaatimusten osalta vesioikeus toteaa, että vesioikeudelle on toimitettu kirjeiden kirjekuorimallit. Vesioikeus katsoo, että yhteenvedon ja vahinkokorttien laatija on käynyt ilmi kirjekuorien päällä olevasta tarrasta. Tuolloin voimassa olleen vesilain 18 luvun 9 §:n 1 momentin (308/1990) mukaan katselmuskokouksen kokouskutsuun oli liitettävä nimen omaan hakijan laatima lyhyt yhteenveto yrityksestä ja sen vaikutuksista. Tilakohtaisten vahinkokorttien mukaan liittämisen tarkoituksena on ollut asianosaisten heitä itseään koskevan tiedonsaannin helpottaminen. Vesioikeuspäätösvaiheessa pidettiin kiirettä ja päätös tehtiin Pohjois-Suomen vesioikeuden viimeisenä olemassaolopäivänä - niin kuin Kemijoki Oy ehti tiedottaa muutama viikko aiemmin ja tiedotusvälineiden mukaan aikataulu torjuttiin vesioikeuden puheenjohtajan toimesta. Ko. ajankohtaan mahdollisesti liittyy asianosaisten kannalta merkittäviä vaikutuksia. Mikä merkitys ja oikeusvaikutus on viraston hallintosuhteiden muutoksella itse käsiteltävään asiaan? Tuntuu vanhasta kokemuksesta pahaenteiseltä. Aikaisemmista tarkoitushakuisista asian kiirehtimisistä: ote päätöksestä: Vesioikeus hylkää -- 102. Helena Tiihosen ym. vaatimuksen mainitun lain soveltamisesta asiassa. Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994) tuli voimaan 1.9.1994. Lakia ei sen voimaantulosäännösten mukaan sovelleta hankkeeseen, jonka toteuttamiseen on myönnetty lupa tai josta viranomainen on tehnyt muun lupaan rinnastettavan päätöksen ennen lain voimaantuloa tai josta on ennen 14.1.1994 julkisesti kuulutettu tai kuultu asianosaisia muun muassa vesilain mukaisesti. Tätä hakemusasiaa koskevasta vesilain 18 luvun 3 §:n mukaisesta katselmuskokouksesta on julkisesti kuulutettu vaikutusalueen kuntien ilmoitustauluilla viimeistään 4.1.1994 eli ennen mainittua ajankohtaa. Kuulutus on lisäksi julkaistu kolmessa vaikutusalueen sanomalehdessä 29.12.1993. Huhuna on liikkunut tietoja oikeudenkäyntimaksusta 900 markan lisäksi 2000 markan maksusta myöhemmin. Lapin Kansan pääkirjoituksessa 27/4/2000 kerrotaan ikään kuin Ruotsin valitus olisi myöhässä, kun Vaasan hallinto-oikeus on jo päättänyt kumota raivausluvan ( Liite1.). Ikään kuin siis asia olisi ratkaistu, eikä enää ehtisi valittaa tai olisi edes tarvetta valittaa - kenelläkään. Maakunnan ykköslehti on myöntänyt hakijalle myönteisen linjansa, joka on heijastunut tiedotusilmapiiriin syvästi, eikä ole voinut olla vaikuttamatta nk. demokratiaan ja yleiseen mielipiteeseen.
Asianosaiset
vastustajat ovat joutuneet moneen kertaan esittämään
rahassa arvioiden vaatimuksia korvauksista ja asettelemaan
lupaehtoja, koska heidät on pakotettu todistamaan alueen,
kotitilan, elinkeinojen ja kaiken niihin liittyvän arvo rahassa.
He ovat joutuneet todistamaan olemassa olevia arvoja, joita ei voi
rahalla mitata. He eivät suinkaan ole esittäneet lupaehtoja
tai korvauksia sitä silmällä pitäen, että he
hyväksyisivät altaan rakentamisen ko. ehdoilla, vaan sen
takia, että vesioikeus ymmärtäisi hankkeen
mielettömyyden ja toteaisi näin ollen intressivertailussa
haitat hyötyjä suuremmiksi. Vanha käytäntö
on muokannut käyttäytymään näin, koska
ihmiset eivät voi luottaa siihen, että hakemus
hylättäisiin ehdottomia rakentamisesteitä perusteina
käyttäen. He vastustavat perustellusti hanketta, mutta
vesioikeuskäytäntö voi johtaa siihen, että
jossakin vaiheessa valituksesta (yhdessä monista) on voinut
jäädä itse pääasia eli altaan vastustaminen sanomatta. ITSE RATKAISUSTA Vesioikeuslimnologi Heikki Penttinen hylkäsi hakemuksen perusteena vesilaki 2. luvun 5. pykälän ehdoton luvanmyöntämiseste laajoine vahingollisine vaikutuksineen. Vesioikeuden uuden kokoonpanon enemmistö lukuunottamatta vesioikeusinsinööri Jorma Schildtiä on tukeutunut toimitusinsinööri Simo Perkkiön tekemiin johtopäätöksiin Vuotoksen katselmuskirjassa ja ratkaissut asian intressivertailun perusteella. KO. JOHTOPÄÄTÖSTEN OIKEELLISUUDEN OVAT KUITENKIN KIISTÄNEET VARSIN PERUSTELLUSTI NIIN VIRANOMAISVALVOJAT LAPIN YMPÄRISTÖKESKUS KUIN YMPÄRISTÖMINISTERIÖ MONIEN MUIDEN TAHOJEN KANSSA. Pohjois-Suomen vesioikeuden tuomareiden enemmistö on ratkaissut asian intressivertailun perusteella. Vesilain 3 luvun 3 §:n 2 momentin (264/1961) mukaan voimalaitoksen rakentamisesta saatavana hyötynä on pidettävä vuosittain tuotettavan sähkön arvoa 20-kertaisena. "Hankkeesta saatava energiataloudellinen hyöty on 1 846 Mmk. Lisäksi hankkeesta saatava rahassa arvioitava tulvasuojeluhyöty 10 Mmk. Rahassa arvioitavat hankkeesta johtuvat, vertailukelpoiset hyödyt ovat yhteensä 1 856 Mmk." Toimitusinsinöörin esitystä hyödystä on käytetty sellaisenaan ilman mitään muutoksia. Esimerkiksi varsin perusteltuihin kysymyksiin ja vasta-argumentteihin katselmuksen aikana ja loppukokouksissa sekä muistutuksissa seuraavista toisiinsa liittyvistä muuttujista ei ole edelleenkään vastattu eikä energiahyötylukuja ole perusteltu muuttuneessa tilanteessa lainkaan: 1. säännöstelydynamiikan muuttumisesta aikaisempaan verrattuna nykytilassa (=Kitisen rakentamisen jälkeinen tilanne: Kemijärven hidastunut täyttyminen) 2. todellisesta energiantuotannosta 3. sähkömarkkinoiden vapautumisesta aiheutuneista markkina-arvon muuttumisista 4. ns. vihreän sähkön eli ympäristömerkityn sähkön ensisijaisuudesta markkinoilla jatkossa. Voi olla, että Vuotosallassähkö tulisi rasittamaan Kemijoki Oy:n ja Fortumin koko sähkönmyyntiä 5. näistä riippuvasta energiahyödystä Ko. energiahyöty on kuitenkin intressivertailussa ratkaisevan tärkeä asia. Kemijoki Oy myy sähkönsä osakkailleen alle 10 pennillä/kWh ja kuitenkin energiahyöty lasketaan katselmuskirjassa aivan eri hinnoilla. Edellä olevat seikat mukaan lukien energiahyötylaskelmat ovat kyseenalaiset. Katso edellä perustelut energiahyödyn kyseenalaisuudesta ja todellisesta ener-giantuotannosta (muistutuksen liitteissä enemmän). "Lisäksi on otettava huomioon, että altaan rakentaminen mahdollistaa osaltaan lisäkoneistojen rakentamisen alapuolisiin voimalaitoksiin, mistä saatava tehon lisäys olisi noin 250 MW. Merkittä-vänä hyötynä yleiseltä kannalta tarkasteltuna on pidettävä talviaikaisen, nopeasti säädeltävän te-hon lisäystä (5 - 10 % ja lisäkoneistojen rakentamisen jälkeen yhteensä noin 20 %)." Vesioikeuden tarkoitushakuisesta asioiden käsittelystä on näyttönä seuraava ote: Suullisen käsittelyn pöytäkirjasta: Tiihonen: Isohaaraan rakennettiin jo vuonna 1992 lisäkoneistoja ja Isohaaran teho nousi yli kaksinkertaiseksi. Lisäkoneistot ovat mahdollisia ilman Vuotostakin. Lamminmäki: Ennen laajennusta Isohaara oli kooltansa ainoastaan noin puolet yläpuolisen Taivalkosken laitoksen koosta eli virtaamasta. Sitä ei voi suoraan verrata tähän. YM on huomauttanut, että säätötehoa on riittänyt tähänkin asti. Nyt ei ole kysymys niinkään siitä, miten on tähän asti pärjätty. Kun sähkönkäyttö li-sääntyy kaikkien virallisten ennusteiden mukaan, niin vesivoiman suhteel-linen osuus vähenee ja myös säätöön kykenevän tehon suhteellinen osuus vähenee. Meidän olisi turvattava tulevaisuus myös säätötehon kannalta niin, että otamme käyttöön kaiken mahdollisen säätötehon. Tähän liittyy tärkeänä kohtana myös uusiutuvat ja vähäpäästöiset energiamuodot, joiden lisäystä strategioissa pidetään tavoitteena. Aivan erityisesti on aina mainittu tuulivoima, joka sähköjärjestelmän kannalta on hyvin satunnainen voimantuotantomuoto. Tuulivoiman merkittävä lisääminen edellyttää säätötehon lisäystä. Allekirjoittanut huomautti suullisessa käsittelyssä Taivalkosken voimalaan rakennetun jo heti raken-nusvaiheessa kaksi koneistoa ja tämän todistavan sen, että muissa voimaloissa on mitoitusvirheet - tai tahallinen kiristyskonsti Vuotoksen allasta varten muka mahdollistamaan lisäkoneistot. Isohaaran lisäkoneiston rakentaminen ja sen vaikutukset todistavat asian. Isohaaran lisäkoneisto tehtiin -92, vaikka se piti rakentaa vasta Vuotoksen jälkeen(* Liite2.) ja voimalan teho nousi yli kaksinkertaiseksi. Taivalkosken "lisäkoneisto" tehtiin jo heti alussa ja muihinkin voimaloihin olisi ilmeisen järkevää tehdä lisäkoneistot - jos voimalaitoksia ei aleta purkaa, kun muut vesistön käyttömuodot koetaan tulevaisuudessa tärkeämmiksi kuin vanhanaikainen vesivoi-marakentaminen (esim.Vuotossuunnitelma käytännössä 50-vuotias). Myös Sierilä on ollut suunnitelmissa ennen Vuotoksen allasta ( *Liite 2.). Liite 2. todistaa käytännössä sen, että suunnitellun Vuotoksen altaan hyötyihin ei voi laskea alapuolisten voimaloiden lisäkoneistojen tai Sierilän voimalaitoksen mahdollisen ra-kentamisen tuomaa lisätehoa. Näiden rakennuskohteiden rakentaminen on mahdollista ilman Vuotoksen altaan rakentamista, eikä edellytä sen rakentamista. Seuraavat tosiasiat käytiin myöskin läpi suullisessa käsittelyssä, niiden pöytäkirjaaminen sen sijaan on vajavainen tai puuttuu kokonaan.Kemijärveä ei ole saatu täyteen säädetyssä ajassa 90-luvulla juuri koskaan. Kitisen rakentamisen jälkeen Seitakorvan voimalaitoksella on jouduttu kevättulvaohijuok-sutuksiin vain parina vuonna koko 90-luvulla, joten Seitakorvan yläpuolinen säännöstelykapasiteetti riittää jo nykyisellään lähes joka vuosi eli vesistö on jo säännöstelty lähes äärimmilleen voimatalouden tarpeisiin. Asiasta on informoitu kuva-aineiston kera niin toimitusinsinööriä kuin vesioikeuttakin. Vesioikeus on perusteitta hyväksynyt yhtiön ja toimitusinsinöörin laskelmat kritiikistä huolimatta. "Hankkeen rakentamisaikainen, välitön työllisyysvaikutus on noin 2 800 miestyövuotta. Tekojärvi-alueen kuntien ja Kemijärven kunnallistalouksille tuleva nettotulo rakentamisaikana on noin 7 Mmk ja käyttöaikana noin 2 Mmk vuodessa." Kemijoki Oy:n työmailla kulkee vakioporukka (koillis-lappilaisia tuskin yksikään) rakentamassa voimalaitoksia ja myös tekemässä muita töitä (Kemijoki Oy:n projektipäällikkö Hannu Puranen "Palaneen käryä"-ohjelmassa 26/3/2000). Vain raivausmetsureiksi pääsisi alueen työttömistä hyvin pieni osa. Osa ei ole työkykyisiä, osa on aivan eri ammattilaisia, osa muuten soveltumattomia (esim. naissukupuoli). Näin rakennusaikaiset verotulot alueen kunnille ovat spekulaatiota, eivät lainkaan taattuja. Lyhytaikainen työllisyyshyötykään ei koske alueen kuntia kuin pieneltä osin. "Lisäksi on otettava huomioon tulvariskin vähenemisen aiheuttama, rahassa vaikeasti arvioitava alapuolisen Kemijoen rantojen arvon nousu." - ja toisaalta: " Virkistyskäytölle ja kalataloudelle aiheutuu haittaa alapuolisessa vesistössä ja sen rannoilla myös yleiseltä kannalta arvioituna." Asianosaiset ovat muistuttaneet suunnitellun altaan aiheuttamasta rantojen arvon laskusta ko. alueilla, ja vesioikeuden hyötyperustelu onkin absurdi. Päinvastoin voimakkaat juoksutukset aiheuttaisivat rantojen syöpymistä alapuolisella jokiosuudella - kuten voimakas säännöstely myöskin altaan "jokimaisilla osilla" ja reuna-alueilla. Vedenlaadun ja kalaston huononeminen vaikuttaisi myös ranta-arvoon nimenomaan huonontavasti. "Vesioikeus katsoo valtioneuvoston ja kauppa- ja teollisuusministeriön kannanottoihin perustuen, että Vuotoksen allas ja voimalaitos ovat merkittävä osa valtakunnallista energiaratkaisua ja että hanke on tarpeellinen koko valtakunnan sähköhuollon kannalta. Erityisesti talviaikaisen, nopeasti käynnistyvän säätötehon lisäystä on yleiseltä kannalta pidettävä merkittävänä." Suullisessa käsittelyssä kävi selväksi, että valtioneuvosto ei ole sisällyttänyt Vuotoksen allasta energiastrategiaansa, eikä sitä näin voida sanoa pidetyn tarpeellisena. Sitä ei ole pidetty energiapolitiikassa valtakunnallisesti tärkeänä hankkeena. Kauppa-ja teollisuusministeriön (= KTM:n) lausunnoissa on käytetty ilmaisua "on merkitystä" - ja varauksena on pidetty sitä, jos se ympäristövaikutukset huomioiden on mahdollinen. Valtioneuvosto on jäänyt seuraamaan vesioikeuskäsittelyä. Vesioikeus on näin tulkinnut asiaa hakijalle myötämielisesti tässäkin kohdassa. Vesioikeuden olisi tullut kiinnittää huomiota siihen seikkaan, että kulutushuippujen leikkaaminen eli sähkölämmityksen ja sähkösaunojen lämmittämisen vähentäminen pienentäisivät säätötehon tarvetta. Vuotoksen sähköähän käytettäisiin nimenomaan sähkölämmitykseen, joka puuSuomessa on järjen vastaista. Sähköllä lämmittämisen hinnan tulisi olla huippuhinta. Sähkölämmityksen suosio hiipuisi terveesti ja kulutushuippu leikkautuisi pienemmäksi. "Energiatalouden lisäksi myös hankkeen vaikutusta työllisyyteen ja tulvasuojeluun on pidettävä yleiseltä kannalta merkittävänä." Lyhytaikaisen työllisyysryöpsähdyksen aikaansaaminen lisäisi rakenteellista vinoutumaa rakentamisen jälkeen, vrt. Luostarisen ja Järvikosken tutkimusaineistot. Ko. kaltaisia hankkeita voidaan pitää negatiivisina pitkäaikaisen työllisyysstrategian kannalta. Vuotoshankkeen työllistävä merkitys olisi vain noin 2 - 3 % työttömien työnhakijoiden määrästä Lapin läänissä Kemijoki Oy:n antamien lukujen valossa - 500/ 20 000 ehkä 5 - 6 vuoden ajan. Työllisyyden hoitona olisi paljon järkevämpää hoitaa alueen osin hävitettyjä metsiä ja pysyttää ihmiset nykyisissä luontaistalouden tarjoamissa työpaikoissaan: lähinnä poronhoito ja uudelleen käynnistettävät nk. elvytystilat, jotka Kemijoki Oy on toimillaan saattanut kesantotilaan. Maa- ja metsätalousministeriö on ollut hakijalla erinomaisena apuna maa- ja metsätalouden alasajamisessa, vrt. esim. metsänparannusvarojen peruutus, joka on todettu laittomaksi KHO:ssa (= korkeimmassa hallinto-oikeudessa) ja Alaperän yhteismetsän nurin mennyt ja nyttemmin lain muutoksen turvin mahdollisesti syntyvä kauppa. Rakennetuissa joissa kesätulvat ovat uhkia, ikuinen tulva noin 240 km2:llä katastrofi. Maa- ja metsätalousministeriö (= MMM) kaksinkertaisti mihinkään perustumattomasti tulvasuojeluhyödyn 20 miljoonaksi markaksi, jonka perusteella se pitää hanketta yleisen tarpeen vaatimana. MMM lausunnossaan osoitti olevansa kykenemätön valvomaan yleistä etua, syynä pitkäaikainen sitoutuminen hankkeen edistämiseen ( vrt. luonnonsuojeluliiton muistutus ). Tulvasuojeluhyöty olisi sinällään kyseenalainen, vrt. Pelkosenniemen jääpatotulva Kemijärven ensimmäisen tyhjennysjuoksutuksen jälkeen v. 1966, kun joki jäätyi Pelkosenniemen alapuolella pohjaa myöten. Patoturvallisuuskustannukset kriisitilanteessa olisi pitänyt laskea haittapuolelle. Varsinaiselta hallinnonalaltaan maa- ja metsätaloudesta ministeriö ei lausunut mitään, vaikka jo nyt alueelta on hävitetty koko kukoistava elvytysmaatalous, metsää on MMM:n vitkuttelun johdosta hävitetty ja poroelinkeinoa uhkaa ratkaiseva laidunmenetys yhden paliskunnan osalta ym. Suurjoki-, virtavesi- ja pienvesiluonnon merkityksestä ja menetysuhasta koko Koillis-Lapin alueen kalastolle MMM ei ole huolehtinut. Muu kalatalouspuoli kärsii samasta asenteesta, esim. Kemijärven tilanne, vrt. Erkki Kaisanlahden lausunto, Liite 3. Muutkin haitat unohtuivat kokonaan MMM:n lausunnosta. MMM:n toiminta yleisen edun valvojana ilmenee vesiylitarkastaja Esko Vähäsöyringin kautta. Valtakunnan syyttäjän päätöksessä nk. kestitysjutussa sanotaan, että MMM:n vesiylitarkastaja Esko"Vähäsöyrinki on lisäksi ottanut vastaan Kemijoki Oy:n tarjoaman kestityksen vastaan sellaisissa olosuhteissa Vuotoshankkeen osalta, että etujen vastaanottamisen voidaan katsoa VOINEEN HEIKENTÄÄ LUOTTAMUSTA HÄNEEN VIRKAMIEHENÄ. Vähäsöyrinki on näin ollen toiminut asiassa virkavelvollisuuksiensa vastaisesti." Vesioikeus jätti tutkimatta esteellisyysväitteet hänen osaltaan suullisessa käsittelyssä toimivaltaansa kuulumattomina. Vähäsöyrinki on edustanut MMM:ä vielä suullisessakin käsittelyssä, vaikka "etujen vastaanottamisen voidaan katsoa VOINEEN HEIKENTÄÄ LUOTTAMUSTA HÄNEEN VIRKAMIEHENÄ". Oikeuden tulee ottaa huomioon MMM:n toiminta ja lausunnot yleisen edun valvojana tätä taustaa vasten. "Vesilain 8 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan säännöstelystä saatavana hyötynä on otettava lukuun kaikki sen toteuttamisesta johtuvat edut, niihin luettuna käyttökelpoisen vesivoiman määrän ja ar-von lisäys, maan tuottokyvyn tai käyttöarvon lisääntyminen sekä parempi mahdollisuus kuivattaa maata tai käyttää maa- tai vesialuetta virkistystarkoituksiin tai kalanviljelyyn taikka muutoin tällaisella tavalla käyttää omaisuutta entistä hyödyllisemmin sekä uittokustannusten vähentyminen, liikenteen hyväksi käytettävien varojen säästö*, vedensaantietu sekä vesistön puhdistautumiskyvyn paraneminen." -*Toisaalta ristiriitaa vesioikeuden perusteluissa jälleen kerran: "Kemijokea pitkin tapahtuva veneliikenne vaikeutuu Kemijoen padon rakentamisen johdosta. Kemijoen ylikulku välittömästi teko-järven alakanavan alapuolella vaikeutuu talvisin." Ko. kohta hyötynäkökannalta on nurinkurinen: vain vesivoiman määrän lisäys on totta, käyttökelpoisuus ja arvo suhteutettuna erittäin pahoihin haittoihin puuttuu. Myös muut kohdat Vuotoshankkeen kohdalla ovat päinvastoin kuin vesioikeus lausuu eli muutokset todellisuudessa ovat negatiiviset ja hyödyn sijasta saataisiin säännöstelystä vain haittaa ko. seikkojen kannalta: 1. maan tuottokyky ja käyttöarvo katoaisivat hukuttamisen seurauksena, valtavat päästöt eivät olisi hyötyjä vaan haittoja maan tuottokyvyn arvioimisessa 2. kuivattamisen sijasta maa vettyisi 3. virkistysarvo laskisi niin maalla kuin alueen vesistöissä, vrt. muistutukset 4. kalanviljely tai omaisuuden käyttö muuten tällaisella tavalla hyödyksi estyisi (vedenlaatu huo-nonisi niin alueella kuin alapuolisessa vesistössä ym ) 5. uittokustannukset päinvastoin nousisivat (niputuspakko) 6. *uudet liikennejärjestelyt (tiet, pengerrykset yms) päinvastoin aiheuttaisivat kustannuksia, entiset tiet osin hukkuisivat, saariin olisi järjestettävä kulku, siltojen tarve, ylikulun järjestäminen yms 7. humusvesi ei olisi käyttökelpoista, entinen hyvä vesi pilaantuisi, pohjavesialueet pilaantuisivat 8. vesistön puhdistautumiskyky päinvastoin romahtaisi "Rahassa arvioitavat, hankkeesta johtuvat, vertailukelpoiset vahingot, haitat ja muut edunmenetykset ovat yhteensä 53,5 Mmk. Rahassa arvioitavat, vertailukelpoiset hyödyt ovat yli 1 800 Mmk suuremmat kuin vastaavat vahingot haitat ja muut edunmenetykset." "Rahassa arvioitavissa olevat hyödyt ja haitat" on laskettu, yleisen edun kannalta tärkeät, vaikeasti rahassa arvioitavat "hyödyt" (ks. edellä) on otettu huomioon, haitat on jätetty huomioon ottamatta: lähinnä elinkeino-, asutus-, virkistys-, kulttuuri-, maisema- , luonto- ja muut ympäristöarvot. Yleisen edun kannalta tärkeät haitat on osin lueteltu, mutta mitään painoa niille ei haittavaa'assa ole löytynyt. Vuotospakettisopimuksen merkitystä Kejo-osakkuusjärjestelyineen ei ole käsitelty lainkaan. Ei ole perusteltu millään tavalla myöskään sitä, miksi pakkolunastushinta-arviot perustuvat edelleenkin nk. hintasuositussopimukseen eikä muodostuneeseen käypään hintaan. Tämä on vesilain vastaista. Lainsäätäjän tarkoitus on varmaankin ollut turvata 1,5 - kertaisella pakkolunastuskorva-uksella se, että kaupanteko pysyisi vapaaehtoisena. Näin ei ole käynyt Vuotoshankkeen kohdalla. Hintasuositussopimus on Kemijoki Oy:n ja rakentamista kannattavien maanomistajien "sopimus", mutta toteutunut hintataso on käypä hinta. Toimitusinsinööri ja vesioikeuskin ovat antaneet Kemijoki Oy:lle oikeuden manipuloida vesilailla ja 1,5- kertaisilla hinnoilla. Ko. hintapolitiikka on johtanut käytännössä asianosaisten pakkopoistumiseen eli pakkomyyntiin. Haitat ovat tältäkin osalta pienemmiksi lasketut kuin kuuluu olla eli muiden puutteiden korjaamisen jälkeenkin täytyy lunastusarvot laskea 1,5 -kertaisiksi haittavaakaan: esim. pellon käypä hinta on 1,5 x 11000 mk = 16500 mk ja lunastushinta-arvion kuuluu olla 1,5 x 16500 mk = 24750 mk eikä 16500 mk, kuten Perkkiö ja vesioikeus ovat laskeneet. Pienten määräalojen luonnonsuojelullinen arvo on korvaamaton. Vesioikeuden korvausarvio on joutomaaluokituksessa. Kyseessä ovat yleisen edun kannalta tärkeät lintu- ja luontodirektiivin kriteerit täyttävät itseisarvoisesti suojeltavat alueet. Määräalat sijaitsevat kansainvälisessä IBA-luokitusluettelossa olevilla nk. Kemihaaran soihin kuuluvilla Keminsaarilla ja Kokonaavalla. Allasta vastustavat maanomistajat ovat käyttäytyneet lain mukaisesti ja olemassa olevan tilanteen mukaisesti järkevästi ja vastuullisesti eli ilman suunniteltua allasta - KUN SITÄ EI OLE EIKÄ SITÄ HALUTA EIKÄ SILLÄ OLE EDELLYTYKSIÄ EIKÄ OIKEUS OLE MYÖNTÄNYT SILLE LUPAA EIKÄ PÄÄTÖS OLLUT ODOTETTAVISSA MONIIN VUOSIIN! He esimerkiksi rakensivat lainvoimaisin luvin esim. mökin tai saunarakennuksen altaattomaan tulevaisuuteen uskoen ja allasta hyvin tietoisesti ja rehellisesti vastustaen. *Vuotoksen Voima Oy rakensi mökin, saunan ja hyysikän tukikohdaksi tutkijoille ja luontomatkailijoille. Korvausesitys vesioikeudelta on arvioitu yksinkertaisena vedoten siihen, että rakennusvaiheessa on saatu tieto mahdollisesta lunastamisesta. Sillä pakkolunastuksellahan on peloteltu jo kohta 40 vuotta ja vaikeutettu ihmisten normaalia elämää alueella. Jaurujoen rantatonteista ei määrätty tonttikorvausta, vaikka rakennusviranomaiset ovat myöntäneet tonteille rakennusluvat vuonna -91 ja vaikka Rentukka (Vuotoksen Voima Oy:n mökki) on ollut jo useana vuonna tutustumis- ja luontomatkailutukikohtana lukuisille osakkaille sydäntalven aikanakin ja sille tontille kuten viereisillekin tonteille vie pistotie perille asti kesäaikana ja kelkkareitti talvella vain kilometrin päästä yleiseltä maantieltä. *"103. Vuotoksen Voima Oy - katselmuskirjan kirjoittamisen jälkeen tilalle on rakennettu vapaa-ajan asunto, sauna ja käymälä. Vesioikeus määrää toimitusmiesten esittämien korvausten lisäksi korvauksen myös rakennuksista sekä tilan virkistyskäyttöarvosta. Rakennusluvat on myönnetty 2.7.1996 ja 12.12.1996. Vesioikeus toteaa, että mökki, sauna ja muut rakenteet on rakennettu sen jälkeen, kun muistuttaja on saanut tiedon mahdollisesta lunastamisesta. Tämän vuoksi korvaus määrätään rakennusten ja virkistysarvon osalta yksinkertaisena" Siis vesioikeus viestitti kuten jo toimitusinsinööri koko prosessin ajan, että hakijalle on pohjustettu altaan rakentamislupa itsestään selvästi: Jos vastustatte hanketta, tulette saamaan vääjäämättä tulevassa pakkolunastuksessa huimasti vähemmän kuin sellaiset, jotka ovat myötämielisiä ja myyvät vapaaehtoisesti. Vuotoksen Voima Oy:lle esitetty korvaus on ehkä kolmannes siitä summasta, minkä ministeri Martti Puran yhtiö sai Kemijoki Oy:ltä nk. vapaaehtoisella kaupalla osin vettyvällä tontilla ( ei siis hukutettavaksi suunnitellulla tontilla kuten Rentukka sijaitsee) sijaitsevasta suunnilleen samankokoisesta mökistä, joka myös oli rakennettu alueelle "hyvin tietoisena hankkeesta", kun Pura oli ehtinyt peruuttaa jo myönnetyt metsänparannusvarat alueelta. Taloudellinen riski allasta vastustavilla on suuri. Vesioikeus on kautta linjan intressivertailussa vähätellyt haittoja, myös korvausten osalta. Sen sijaan se on korostanut hyötyjä, jopa muuttanut selvät haitat hyödyiksi. Toimitusinsinööri Perkkiö - samoin myös vesioikeus, on jättänyt laskematta haittapuolelle markkamääräisesti marjastus- ja metsästystulon menetykset, jotka kuitenkin on laskettu marjastuksen osalta 1,5 - 2 miljoonaksi markaksi / vuosi - ja merkitty haittapuolelle taulukoissa markkoina harhauttavasti. Säännöstelymaksu on laskettu jostakin kummallisesta puhtaasta tuotosta, joka ei tunnu perustuvan mihinkään ja esitys säännöstelymaksuksi on 400 000 mk / vuosi koko alueelle. Vrt. Vuotospaketin mihinkään perustumaton 270 000 mk... Kiinteistöverotulot luvataan noin 1,5 - 2 miljoonaksi markaksi / vuosi. PELKÄT KESKIMÄÄRÄISET MARJASTUS- JA METSÄSTYSTULOT OVAT TÄLLÄ HETKELLÄ KUTAKUINKIN YHTÄ SUURET, KUIN OLETETAAN TULEVAN HYÖTYÄ ALUEELLE SÄÄNNÖSTELYMAKSUNA JA VEROINA. " Marjastustulojen tappiot on sisällytetty säännöstelymaksuun", sanoi toimitusinsinööri Pelkosenniemen loppukokouksessa. Miten 1,5 miljoonaa markkaa sisältyy 400 000 markkaan ? Mm. tällä seikalla on merkitystä yksittäisten asianosaisten suhtautumiseen hakijan, viranomaisten ja oikeuslaitoksen kytkentöihin, joita ovat värittäneet kautta aikojen nk. kestitykset ja "maan tapa". Luottamus oikeuslaitoksen objektiivisuuteen on heikko. Käsitykset uuden kokoonpanon luotettavuudesta perustuvat pääasiaratkaisun lisäksi paljolti tilakohtaisiin, erittäin epäoikeudenmukaisiksi koettuihin korvausesityksiin, jotka vaikuttavat nimenomaan intressivertailuun. "Eihän tilanne ole miksikään muuttunut, kestityn kokoonpanon työn pohjalta asia on siunattu." Aikataulullisesti ja muista syistä vaikuttaa siltä, että Pohjois-Suomen vesioikeuden uuden kokoonpanon enemmistö ei ole tehnyt mitään uutta arviota: se on tehnyt päätöksensä aikaisemman kokoonpanon ratkaisun pohjalta. Mitkään kriittiset, hyvin perustellut vasta-argumentit eivät ole päässeet murtamaan vanhaa kulttuuria pääasiaratkaisussa. Vesioikeus on tehnyt laittoman päätöksen päätyessään erottamaan kalatalousasiat erilliseen katselmukseen ja myöntämällä rakentamisluvan Kemijoki Oy:lle sen hakemassa muodossa pääasiaratkaisun osalta intressivertailun perusteella. "Edellä esitetyn perusteella vesioikeus katsoo, että rakentamisesta saatava hyöty, myös yleiseltä kannalta katsottuna, on vesilain 2 luvun 6 §:ssä sanotulla tavalla huomattava hankkeesta aiheutuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna ja vesilain mukaiset edellytykset luvan myöntämiselle ovat siten olemassa." Uuden vuosituhannen 2000 ratkaisuja tehtäessä kuuluu ottaa huomioon vanhan vesilainkin mahdollistamat haitta-arvot yleisen edun kannalta intressivertailussa. Hyödyt eivät ole huomattavat, kun yleisen edun kannalta merkittävät haitat arvotetaan intressivertailussa oikein. Näin intressivertailu tukee ehdottomia rakentamiskieltoja: haittojen määrä edellyttää VL 2 luku 5 pykälän soveltamista. VL 2 luku 5 pykälä: Rakentamiseen ei saa myöntää lupaa, jos se vaarantaa yleistä terveydentilaa, aiheuttaa huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka jos se suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja.
1 Pohjois-Suomen vesioikeuden päätös nro 12/00/1; Äänestyslausunto; Vesioikeuslimnologi Heikki Penttinen: 2 Suomen luonnonsuojeluliiton, Vuotoksen Voima Oy:n, ympäristöviranomaisten ym. muistutukset, Vapakalastajaseura Vastaisku ry:n lausunto(Liite 6.) ja professoreiden kannanotto (Liite5.) ja koko laajan jokialueen hanketta vastustavien yhteisöjen ja muiden asianosaisten muistutukset. Katselmuskirjaa varten tehdyt selvitykset puutteistaan huolimatta todistavat hankkeen ympäristön kannalta turmiolliseksi. Puutteita on edelleen varsin kattavista selvityksistä huolimatta: mm. vedenlaatuarvioissa ei ole otettu huomioon mahdollisia Lokan ja Porttipahdan lisäjuoksutuksia niinä vuosina, kun Kemijärven täyttämiseksi ko. juoksutuksia katselmuskirjan mukaan tarvittaisiin. Myöskään suurjoen, virtavesien ja pienvesien kokonaisuutta ei ole riittävästi selvitetty: kalaston koostumuksen vuoksi esimerkiksi ko. kokonaisuus on erittäin harvinainen koko Suomessa. Käytännössä JOKAINEN VAKAVASTI HUOMIOON OTETTAVA selvitys osoittaa hankkeen olevan ko. lainkohdan mukaisesti ehdottomien rakentamisesteiden mukainen hanke. Natura 2000-käsittely on kesken ja ko. käsittely koskee nk. lisäarvoja eli lintu- ja luontodirektiivin mukaisia ainutlaatuisia luontoarvoja, joita hankkeen uhkaamilla alueilla on kiistattomasti. Vesioikeuden olisi tullut ottaa huomioon lintudirektiivi ja luonnon itseisarvo ( vrt. SLL:n valitus). Poliittiset päätökset alueen luontokohteiden jättämisestä suojeluohjelmien ulkopuolelle eivät saa sitoa oikeuden käsiä. Vuotoshanke on nimenomaan syynä siihen, että ko. kohteita ei ole suojeltu aiemmissa suojeluohjelmissa, samoin se on sitonut Natura-valmistelua. Vuotospakettineuvotteluihin ovat ottaneet osaa laajasti viranomaistahot eli päätöksentekokoneisto on sidottu neuvottelemaan ja sopimaan suunnitellun altaan ehdoista, myös ympäristöhaitta-arvoista. 1. YLEISEN TERVEYDENTILAN VAARANTUMINEN Elohopean terveysriskiä on vähätelty vastuuttomasti, vaikka on täysin kiistatonta, että elohopea on keskushermostomyrkky ja että allastus aiheuttaa elohopeapäästöjä - yhä enenevässä määrin, kun happosateet ovat tehneet maaperän ja myös vesistöt jo ennestään happamiksi. Jo loppukokouksissa kritisoitiin elohopeahaitan vähättelyä ja sitä, että muka tiedottamalla terveyshaitta voidaan eliminoida. Ei tiedottaminen ole poistanut tupakan tai viinankaan terveyshaittoja. Nyt on jo oikeuskäytäntöä tupakkateollisuuden vastuusta tupakan terveyshaitoista. Hakija ei ole voinut kiistää sitä, että petokalat tulisivat elohopean saastuttamiksi tietyksi ajaksi, joka katselmuskirjan selvitysten mukaan olisi useista vuosista useisiin kymmeniin vuosiin. Olennaista on kalojen ja sitä tietä koko elinkierron saastuminen elohopealla. Kyseessä on selvä terveysriski ja -haitta. Olen jättänyt suullisessa käsittelyssä kaksi sairauskertomusta raskauttavista elohopeamyrkytysarvoista kahdella Porttipahdan altaan ranta-asukkaalla vielä 10 vuotta altaan täyttymisen jälkeen. Todisteet ovat konkreettiset ja ne tulee ottaa huomioon päätöksenteossa.
Vuotoksen
terveystutkimuksen ja siitä kertyneen tulkinta-aineiston
vesioikeus on jättänyt ottamatta huomioon
päätöksessään. Lokan ja Porttipahdan
allasevakoita ei ole pidetty asianosaisina. Koko kokemuskenttäni
ja ammattini puolesta hämmästelen sitä
välinpitämättömyyttä, millä näiden
hankkeiden psyykkisiin ja sosiologisiin vaikutuksiin on suhtauduttu.
Millään tavalla ei ole ammatillisesti pätevästi
vesioikeusprosessissa yritetty tutkia terveysvaikutuksia. Elohopeaa
lukuunottamatta vesioikeus ei ole edes maininnut terveyshaittoja. 2. LAAJAT VAHINGOLLISET VAIKUTUKSET Hanke aiheuttaisi laajat vahingolliset muutokset aiheuttamalla merkittävät ilma-, maa- ja vesistöpäästöt: suunnitellun alajuoksualtaan vahingolliset vaikutukset vesistöpäästöjen osalta ulottuisivat 300 kilometrin päähän Perämerelle saakka. Murto-osaakaan odotettavissa olevista päästöistä ei ole enää pitkiin aikoihin sallittu yhdellekään tuotantolaitokselle.
Vaelluskalojen
ylösnousun estävä Ylä-Kemijoen suulle tuleva
pato ja kutualueita laajasti pilaava allas ulottaisivat vahingolliset
haitat Ylä-Kemijoen jokaiselle latvaosalle. Vajavaiseksi on
jäänyt Ylä-Kemijoen (= Kemihaaran) suurjoen ja
virtavesien sekä nk. Vuotosalueen pienvesien merkityksen
huomioon ottaminen äärimmäisen harvinaisina
luonnonarvoina ja jalokalojen lisääntymis- ja
esiintymisalueina (viittaus Pelkosenniemen Vapakalastusseura
Vastaisku ry:n lausuntoon, Liite6.). 3. ASUTUS- JA ELINKEINO-OLOJEN HUONONTUMINEN PAIKKAKUNNILLA Viittaus aikaisemmin prosessin aikana sanottuun ja intressivertailukohdan perusteluihin edellä. Poroelinkeinolle ja maa- ja metsätaloudelle allastus olisi tuhoisaa ja näin se ilmiselvästi suuresti huonontaisi paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja. Itse hukutettavaksi suunnitellulla alueella on asunut 80 - 100 asukasta allasuhan alkaessa ja tiloja alueella on ollut noin 500 ennen jokiyhtiön ostolupaa. Alueeseen on liittynyt suoraan noin sata pysyvää työpaikkaa. Altaan edellytysten luominen on jo vaikuttanut tuhoisasti, mutta potentiaalia on paljon enempäänkin. Muinaismuistokeskittymänä Vuotosalue on sopimaton altaan pohjaksi, kulttuuriarvoja tulee kunnioittaa, ei hukuttaa. 4. II Vesilaki 1. luku 22. § : EHDOTON POHJAVEDEN PILAAMISKIELTO Alueen pohjavesiesiintymät Kupittajan pohjavesialueen lisäksi pilaantuisivat hankkeen toteutuessa ja näin tältäkin osin ehdoton rakentamiskielto täyttyy. Tällaisia haittoja ei voisi sallia, vaikka energiantuotanto olisi satakertainen suunniteltuun verrattuna ja vaikkei otettaisi huomioon lainkaan 240 km2:n suuruisen alueen hukutus- ja samalla tuhovaikutusta. Ainutlaatuiset luontoarvot ovat vielä kaiken tämän lisäarvoja. Vesioikeusinsinööri Jorma Schildt pitää hanketta yleisen tarpeen vaatimana. Suullisessa käsittelyssä ilmeni, että hanketta ei ole sisällytetty valtioneuvoston energiastrategiaan eikä sitä ole pidetty yleisen tarpeen vaatimana muiden yleisen edun valvojien kuin maa-ja metsäta-lousministeriön (=MMM:n) edustajan vesioikeusinsinööri Esko Vähäsöyringin lausunnoissa. Ks. intressivertailukohdan perusteluissa Esko Vähäsöyringin ilmeinen esteellisyys. Suunnitellun Vuotoksen altaan tuottaman vesivoiman haitattomuus oli yksi Schildtin peruste yleisen tarpeen mukaisuudelle. Ks. VL 2 luku 5 pykälän mukaiset vasta-argumentit edellä. Edellä intressivertailukohdan perusteluissa tuli jo käsiteltyä Vuotoksen altaan tarpeellisuutta. Sähkömarkkinoiden vapautuminen EU-oloissa taannee jatkossa sen, että sähköä tuotetaan siellä, missä sen tuottaminen on haitattominta ja edullisinta muutenkin. Mitä turvatumpi tuonti, sitä pienempi omavaraisuustarve. Kriisiaikojen varalta omavaraisuuden tavoite koskee enemmän vientiteollisuudelle tärkeää perusvoimaa, kuin kotitalouksien sähkölämmityksen turvaamiseksi käytännössä käytettävää säätövoimaa. Se, että sähkön tuonti on noussut 14 prosenttiin (Kemijoki Oy:n projekti-päällikkö Hannu Puranen TV:n "Palaneen käryä"-ohjelmassa) todistaa pikemminkin sen, että suunnitellun, ympäristön kannalta monella tavalla turmiollisen Vuotoksen altaan sähköntuotto on häviävän pieni osa maan energiankulutuksesta suhteutettuna ulkomailta tuodun sähkön määräänkin. Lisäkoneistojen rakentaminen ei riipu suunnitellun Vuotoksen altaan rakentamisesta, ks. perustelut ko. intressivertailukohdassa edellä. Yleisen tarpeen perusteluksi ko. lisäenergia ei siis kelpaa. Vanhan vesilain mukaan Vuotoshankkeen kohdalla yleisen edun mukaisiin haittoihin intressivertailussa ei lasketa rahassa edes rakentamiskustannuksia, 1,2 miljardia markkaa, "vapaaehtoista" eli jo sovittua maanhankintaa kuluineen, 200 miljoonaa markkaa eikä vahinkojen välttämiseksi tarvittavia työkuluja. Yleisellä tarpeella perustellun hankkeen kohdalla tämä tuntuu entistä käsittämättömämmältä. Ko.kulut - ja lisäkoneistojen rakentamiskustannukset lisäenergiaperusteen vuoksi - kuuluisivat sinne itsestään selvästi. Vuotoshanke ei ole yleisen tarpeen vaatima. Vaadin omasta ja valtuuttajieni puolesta Vaasan hallinto-oikeutta näillä perusteilla kumoamaan Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksen työlupineen ja hylkäämään Kemijoki Oy:n hakemuksen kaikilta osin, sisältäen myös työlupahakemuksen kaikilta osin vesilain vastaisena. Mielestäni selvitykset riittävät KIELTEISEN PÄÄTÖKSEN tekemiseen.
Vaadin oikeudenkäyntikuluni korvattaviksi täysimääräisinä koko prosessin ajalta.
Kemijärvellä 30/4/2000
Helena Tiihonen Yleislääketieteen erikoislääkäri Vapaa Vuotos-liikkeestä
Asianosainen
omakotitontin toinen omistaja Kemijärven Kaisanlahden rannalla,
määräalan ja osuuksien määräaloista
omistaja ( Ahola ja Ojaranta)
Alkuun |
