VUOTOS LÄMPÖ- VOIMALA 240 km2 = 24 000 hehtaaria       1 - 100 hehtaaria            10 000 1 Alavalle maaperälle padottu säännöstelyallas hukuttaisi jopa 10 000 - kertaisen pinta-alan maapohjaa verrattuna mihin hyvänsä muuhun energiantuotantolaitokseen tai tehtaaseen. Vaikka alue olisi  arvottomana pidettyä autiomaata, onko järkeä hukuttaa se ?  Päästökysymykset  Mitä erinomaista ja poikkeavaa suunnitellussa nk. Vuotoksen säännöstelyaltaassa energiantuotantolaitoksena on, kun sitä on yritetty väkisin rakentaa jo kohta neljän vuosikymmenen ajan ? Parantaisiko se kenties ilman laatua ?    Ilmakuormitus   Parantaisiko se alapuolisen vesistön vedenlaatua ? Ravinnekuormitus Parantaisiko se alueen tai alapuolisten vesistöjen ja kalaston tilaa?     Elohopeakuormitus Parantaisiko se alueen pohjavesitilannetta ?    Maakuormitus Parantaisiko se alapuolisen vesistön happitilannetta ?    Happitilanne Parantaisiko se alueen taloutta ja kestävää työllisyyttä ?     Talous- ja työllisyys Kun sitä kieltävistä vastauksista huolimatta kovasti ajetaan, niin kuinka mahdottoman paljon energiaa se tuottaisi ?     "Energiatase" Kemijärven sellutehtaan yhteyteen kaavailtu lämpövoimala tuottaisi enemmän energiaa kuin suunniteltu allas - vieläpä ympärivuotisesti.  Ko. voimala tuottaisi sekä lämpöä että sähköä.  Vuotoksen allas tuottaisi marginaalisen määrän sähköä sähkölämmityksen huippukulutuksen tasaamiseen eli sähkö tuhlattaisiin lämmön tuottamiseen. Uhattu alue on yksi harvoista jäljellä olevista vapaista SUURJOKIalueista koko Euroopankin mittakaavassa, joka vielä sisältää ainutlaatuisia luontoarvoja.   Kemijoki Oy joutui teettämään katselmustoimitusta varten ympäristöviranomaisten vaatimuksesta luontoselvitykset, joita oli kyllä aiemminkin jonkin verran tehty allashankkeen aikana.  Sinisen kirjan teko 1970-luvulla ja Pelkosenniemen osayleiskaavavalmistelu -90-luvulla tuottivat jo melko kattavat selvitykset. Ko. kattavien selvitysten pohjalta ympäristöministeriö esitti alunperin nk. Vuotosalueen kohteita yli 10 000 hehtaarin verran Natura 2000 - ohjelmaan (=Kemihaaran suot) .   Jo se todistaa, miten pitkittyvissä prosesseissa olennainen totuus pakkaa hukkumaan luotuihin mielikuviin:  Vrt. tarina keisarin uusista vaatteista ! Pelkosenniemen inventoiduista muinaismuistoista lähes 100 % eli 114 kohdetta on löytynyt nk. Vuotosalueelta.  Kyseessä on siis kulttuurihistoriallisesti arvokas alue.  Lapin ja lannan raja on kulkenut Vuotosjoen suun tietämillä. Museoviraston kannanoton mukaan estettä altaan rakentamiseen ei ole.    Rauno Ruuhijärven yhteenvetolausunto nk. Vuotosalueen luontoarvoista:   Helsinki 20.9.1995 Rauno Ruuhijärvi HY, Ekologian ja systematiikan laitos LAUSUNTO VUOTOSALUEEN LUONTOARVOISTA KTM:n Vuotostyöryhmälle Lausuntoperusteena ovat: Omat tiedot, jotka perustuvat: - Retkeilyihin Vuotoksen-Kemihaaran alueella 1972-73 ja 1990. - Julkaisuun Ruuhijärvi ja Kukko-oja: Kemihaaran allasalueen luonto. Vesihallitus, Tiedotus 87, 1975. - Lokkaa ja Porttipahtaa edeltäviin kenttätutkimuksiin vuosina 1958-60 ja patoamisen jälkeen 1968-69. - Suhteellisen hyvään käsitykseen Peräpohjolan alueen suoluonnosta vuosilta 1954-57 ja lentomatkoihin alueella 1973. Muiden tutkimukset: Kukko-oja, Kari ym.: Vuotoksen allasalueen luontoselvitys 1993. Vuotoksen suunnitellun allasalueen luonnon tutkimukset, 12 eri raporttia ja yhteenvetoa (1995) sekä Vuotoksen alueen moninaiskäyttöselvitys (1995). Näissä sivuja yhteensä noin 700. 1970-luvun alun selvityksien lähtökohdat: Pääosa tutkimuksista tehtiin alemman vesipinnan mukaisesti. Veden noustessa 166 metriin on hukkumassa arvokkaita suo-, harju- ja rantamaita, joita ei aikanaan inventoitu. Aikaisemmissa tutkimuksissa keskityttiin suo- ja metsätyyppien sekä suoyhdistymien tutkimiseen ja vertaamiseen. Parikymmentä vuotta sitten pidettiin alueellisia kysymyksiä luonnonsuojelututkimuksessakin keskeisenä. Eliölajisto jäi puutteellisesti selvitetyksi lähes kaikkien lajiryhmien osalta. Myöskään lajien uhanalaisuutta ei tuolloin pohdittu. Vanhasta Kemihaaran allassuunnitelmasta voitiin aikanaan luopua luonnonsuojeluperustein ja Luiron kylän takia. Vuotoksen altaan patoaminen ei 20 vuotta sitten näyttänyt yhtä ongelmalliselta kuin nyt. Altaan tärkeimpinä luonnonsuojeluarvoina pidettiin Ruuhijärven ja Kukko-ojan (1975) selvityksen mukaan mm. Kemijokivartta, länsirannan harjualuetta ja luonnontilaisia pikkujokia tulvarantoineen. Soiden katsottiin edustavan tyyppejä, jotka olivat yleisiä muuallakin. 20 vuoden aikana on osa Vuotoksen luonnonsuojeluarvoista menetetty suo-ojitusten, laajojen metsänhakkuiden ja aurausten sekä metsäteiden rakentamisen takia. Vuotoksen allasalueen nykyiset luonnonarvot: Vuotoksen altaan padotuskorkeutta nostettiin 165:stä 166 metriin. Pinta-ala on kasvanut 197 kM2:stä 237 kM2:iin. Altaaseen on nyt jäämässä useita lähteisiä lettosoita, joilla on rikas kasvilajisto, uhanalaisia putkilokasvilajeja mm. kämmeköitä, joista ei aikaisemmin tiedetty mitään. Näitä soita ovat mm. Katosaapa, Murtoaapa, Kulpakkoniityt, Siulioaapa ja Vesilaskunjänkä (Kukko-oja 1993). Uudet tiedot eliölajistosta korostavat aiemmin arvokkaaksi todettujen alueiden rikasta biodiversiteettiä. Erityisesti tutkimukset alueen putkilokasveista (Autti 1995 ja Hatakka 1995), sienistä (Nummela-Salo ja Salo 1995) ja linnustosta (Pessa ym. 1995) muuttavat oleellisesti kuvaa alueen luontoarvoista. Uusissa tutkimuksissa on korostunut Kemijoen rantojen arvo muuallakin kuin Keminsaarilla. Jokivarsi erottuu itäisen ja eteläisen eliölajistonsa takia selvästi esim. Ounas- ja Tornionjoesta. Lisää tietoja on saatu myös altaan pikkujokien ja purojen luonnonarvoista. Vuotos-, Jauru- ja Säynäjäjoen sekä Hanhi- ja Serriojan varsien eliöstö on poikkeuksellisen rikas ja tulvanalaiset metsä- ja suotyypit monimuotoisia ja muualla Lapissa harvinaisia. Erityisen arvokas lisä on linnustotutkimus. Vuotoksen alueella ovat lintujen parimäärät lähes kaksinkertaisia Pohjois-Suomen soidensuojelualueiden parimääriin verrattuna. Tutkijoiden johtopäätös onkin, että erityisesti Kokonaavan-Neulikkoaavan-Säynäjälammen aluetta (altaan keskiosia) ei voi mikään muu alue korvata linnuston elinpiirinä. Linnut eivät voi siirtyä pesimään muualle. Luonnossa ei ole tyhjiöitä. Patoaminen muuttaisi myös kokonaan vesilinnuston, esim. hanhet, uivelo ja piikkasiipi eivät menestyisi altaalla. Tuskin on vastaavankokoista aluetta, jossa useasta lajista voidaan sanoa, että 2-10 % lajien suomalaisesta populaatiosta elää siellä. Myös metsästettävien kanalintujen ja vesilintujen kannat ovat selvästi ympäristöä suuremmat Vuotoksen alueella. Valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluva Palokankaan-Rytivaaran alue Vuotoksen länsireunalla hukkuisi pieniä lakia lukuunottamatta tekoaltaaseen. Alueen harjuluonto on monimuotoinen, syntytavaltaan mielenkiintoinen ja maisemiltaan kaunis. Sen arvoa lisäävät kymmenet pienet järvet ja lammet. Harjujaksoon kuuluvat myös Keminsaaret Kemijoessa. Yhtä edustavaa harjun ja suuren joen leikkauskohtaa ei tunneta muualta. Yhteenvetoa: Ympäristöinstituutin ja Oulun yliopiston tutkijoiden toimesta on Vuotoksen alueella tehty varsin ansiokasta tutkimusta ja se on myös taitavasti raportoitu. Siitä saa huomattavasti aikaisempaa täydellisemmän kuvan Vuotoksen alueen luonnonarvoista. Vertailua on tehty myös altaan lähiympäristöön ja Lokan altaaseen. Tuloksista käy selvästi ilmi, että alueen lajistollinen biodiversiteetti on poikkeuksellisen suuri. Tämä johtuu siitä, että alueella on sekä eteläistä, itäistä että pohjoista lajistoa erityisesti letto- ja lähdesoilla sekä jokien ja purojen varsien tulvamailla. Kemijokivarsi, jota allasalueeseen kuuluu noin 60 km eroaa selvästi kasvistoltaan ja eläimistöltään Ounasjoesta ja Tornionjoesta. Erityisesti on syytä korostaa uhanalaisten kasvi-, sieni- ja eläinlajien suurta lukumäärää. Etenkin soiden kämmekkälajisto on poikkeuksellisen runsas. Aivan omaan arvoluokkaansa nousee Vuotoksen alueen linnusto, josta ei tähän mennessä ole ollut näin yksityiskohtaista tietoa. Sekä laji- että parimäärät ylittävät selvästi ympäristön. Tässä yhteydessä ei ole ehditty tarkemmin inventoida ns. Luiron aluetta Vuotoksen pohjoispuolella. Aikaisemmat selvitykset (Ruuhijärvi ja Kukko-oja 1975) kuitenkin osoittavat, että sen suoyhdistymätyypit ovat ekosysteemeinä ainutlaatuisia ja suojelun arvoisia, mutta Vuotoksen monipuolisuutta ja lajirunsautta ei Luirolta löydy. Vesialtaiden patoaminen biologisesti monimuotoisille alueille on ristiriidassa Suomenkin solmiman biodiversiteettisopimuksen kanssa. Se vaarantaa selvästi monien eliölajien 'suotuisan suojelun tason' ja estää luonnon kestävän käytön. Nämä ovat biodiversiteettiä koskevan yleissopimuksen johtavia periaatteita. On myös syytä selvittää onko patoaminen ristiriidassa EU:n habitaatti- eli elinympäristödirektiivin (1992) ja lintudirektiivin (1979) kanssa. Ympäristövaikutusten arvionti on turhaa, jos biologisen monimuotoisuuden ylläpitoa ei pidetä tarpeellisena. Olemassa oleva aineisto osoittaa selvästi, että rakentamalla Vuotoksen allas tuhotaan korvaamattomia luonnonarvoja.