|
VUOTOS |
LÄMPÖ-
VOIMALA |
240 km2 = 24 000 hehtaaria
|
1 - 100 hehtaaria
|
10 000 |
1 |
Alavalle maaperälle padottu
säännöstelyallas hukuttaisi jopa 10 000 -
kertaisen pinta-alan maapohjaa verrattuna mihin
hyvänsä muuhun energiantuotantolaitokseen tai tehtaaseen. |
Vaikka alue olisi arvottomana
pidettyä autiomaata, onko järkeä hukuttaa se ? Päästökysymykset |
Mitä
erinomaista ja poikkeavaa suunnitellussa nk. Vuotoksen
säännöstelyaltaassa energiantuotantolaitoksena on, kun
sitä on yritetty väkisin rakentaa jo kohta neljän
vuosikymmenen ajan ? |
Parantaisiko se
kenties ilman laatua ? Ilmakuormitus
|
Parantaisiko se alapuolisen vesistön
vedenlaatua ?
Ravinnekuormitus |
Parantaisiko se alueen tai alapuolisten
vesistöjen ja kalaston tilaa? Elohopeakuormitus |
Parantaisiko se alueen pohjavesitilannetta ?
Maakuormitus |
Parantaisiko se alapuolisen vesistön
happitilannetta ? Happitilanne |
Parantaisiko se alueen taloutta ja
kestävää työllisyyttä ?
Talous-
ja työllisyys |
Kun sitä kieltävistä
vastauksista huolimatta kovasti ajetaan, niin kuinka mahdottoman
paljon energiaa se tuottaisi ? "Energiatase" |
Kemijärven sellutehtaan yhteyteen kaavailtu
lämpövoimala tuottaisi enemmän energiaa kuin
suunniteltu allas - vieläpä ympärivuotisesti. Ko.
voimala tuottaisi sekä lämpöä että
sähköä. Vuotoksen allas tuottaisi marginaalisen
määrän sähköä
sähkölämmityksen huippukulutuksen tasaamiseen eli
sähkö tuhlattaisiin lämmön tuottamiseen. |
Uhattu alue on yksi harvoista
jäljellä olevista vapaista SUURJOKIalueista koko
Euroopankin mittakaavassa, joka vielä sisältää ainutlaatuisia
luontoarvoja. |
Kemijoki Oy joutui teettämään
katselmustoimitusta varten ympäristöviranomaisten
vaatimuksesta luontoselvitykset, joita oli kyllä aiemminkin
jonkin verran tehty allashankkeen aikana. Sinisen kirjan teko
1970-luvulla ja Pelkosenniemen osayleiskaavavalmistelu
-90-luvulla tuottivat jo melko kattavat selvitykset. |
Ko. kattavien selvitysten pohjalta
ympäristöministeriö esitti alunperin nk.
Vuotosalueen kohteita yli 10 000 hehtaarin verran Natura
2000 - ohjelmaan (=Kemihaaran suot) . |
Jo se todistaa, miten pitkittyvissä
prosesseissa olennainen totuus pakkaa hukkumaan luotuihin
mielikuviin: Vrt. tarina keisarin uusista vaatteista ! |
Pelkosenniemen inventoiduista
muinaismuistoista lähes 100 % eli 114 kohdetta on löytynyt
nk. Vuotosalueelta. Kyseessä on siis
kulttuurihistoriallisesti arvokas alue. Lapin ja lannan raja on
kulkenut Vuotosjoen suun tietämillä. |
Museoviraston kannanoton mukaan estettä
altaan rakentamiseen ei ole. |
Rauno Ruuhijärven
yhteenvetolausunto nk. Vuotosalueen luontoarvoista:
Helsinki 20.9.1995
Rauno Ruuhijärvi
HY, Ekologian ja systematiikan laitos
LAUSUNTO VUOTOSALUEEN LUONTOARVOISTA KTM:n Vuotostyöryhmälle
Lausuntoperusteena ovat: |
Omat tiedot, jotka perustuvat:
- Retkeilyihin Vuotoksen-Kemihaaran alueella
1972-73 ja 1990.
- Julkaisuun Ruuhijärvi ja Kukko-oja:
Kemihaaran allasalueen luonto. Vesihallitus, Tiedotus 87, 1975.
- Lokkaa ja Porttipahtaa edeltäviin
kenttätutkimuksiin vuosina 1958-60 ja patoamisen jälkeen 1968-69.
- Suhteellisen hyvään käsitykseen
Peräpohjolan alueen suoluonnosta vuosilta 1954-57 ja
lentomatkoihin alueella 1973.
Muiden tutkimukset:
Kukko-oja, Kari ym.: Vuotoksen allasalueen
luontoselvitys 1993.
Vuotoksen suunnitellun allasalueen luonnon
tutkimukset, 12 eri raporttia ja yhteenvetoa (1995) sekä
Vuotoksen alueen moninaiskäyttöselvitys (1995).
Näissä sivuja yhteensä noin 700. |
1970-luvun alun selvityksien lähtökohdat: |
Pääosa tutkimuksista tehtiin alemman
vesipinnan mukaisesti. Veden noustessa 166 metriin on hukkumassa
arvokkaita suo-, harju- ja rantamaita, joita ei aikanaan inventoitu. |
Aikaisemmissa tutkimuksissa keskityttiin suo- ja
metsätyyppien sekä suoyhdistymien tutkimiseen ja
vertaamiseen. Parikymmentä vuotta sitten pidettiin alueellisia
kysymyksiä luonnonsuojelututkimuksessakin keskeisenä. |
Eliölajisto jäi puutteellisesti
selvitetyksi lähes kaikkien lajiryhmien osalta.
Myöskään lajien uhanalaisuutta ei tuolloin pohdittu. |
Vanhasta Kemihaaran allassuunnitelmasta voitiin
aikanaan luopua luonnonsuojeluperustein ja Luiron kylän takia. |
Vuotoksen altaan patoaminen ei 20 vuotta sitten
näyttänyt yhtä ongelmalliselta kuin nyt. Altaan
tärkeimpinä luonnonsuojeluarvoina pidettiin Ruuhijärven
ja Kukko-ojan (1975) selvityksen mukaan mm. Kemijokivartta,
länsirannan harjualuetta ja luonnontilaisia pikkujokia
tulvarantoineen. Soiden katsottiin edustavan tyyppejä, jotka
olivat yleisiä muuallakin. |
20 vuoden aikana on osa Vuotoksen
luonnonsuojeluarvoista menetetty suo-ojitusten, laajojen
metsänhakkuiden ja aurausten sekä metsäteiden
rakentamisen takia. |
Vuotoksen allasalueen nykyiset luonnonarvot: |
Vuotoksen altaan padotuskorkeutta nostettiin
165:stä 166 metriin. Pinta-ala on kasvanut 197 kM2:stä 237
kM2:iin. Altaaseen on nyt jäämässä useita
lähteisiä lettosoita, joilla on rikas kasvilajisto,
uhanalaisia putkilokasvilajeja mm. kämmeköitä, joista
ei aikaisemmin tiedetty mitään. Näitä soita ovat
mm. Katosaapa, Murtoaapa, Kulpakkoniityt, Siulioaapa ja
Vesilaskunjänkä (Kukko-oja 1993). |
Uudet tiedot eliölajistosta korostavat
aiemmin arvokkaaksi todettujen alueiden rikasta
biodiversiteettiä. Erityisesti tutkimukset alueen
putkilokasveista (Autti 1995 ja Hatakka 1995), sienistä
(Nummela-Salo ja Salo 1995) ja linnustosta (Pessa ym. 1995) muuttavat
oleellisesti kuvaa alueen luontoarvoista. |
Uusissa tutkimuksissa on korostunut Kemijoen
rantojen arvo muuallakin kuin Keminsaarilla. Jokivarsi erottuu
itäisen ja eteläisen eliölajistonsa takia selvästi
esim. Ounas- ja Tornionjoesta. |
Lisää tietoja on saatu myös
altaan pikkujokien ja purojen luonnonarvoista. Vuotos-, Jauru- ja
Säynäjäjoen sekä Hanhi- ja Serriojan varsien
eliöstö on poikkeuksellisen rikas ja tulvanalaiset
metsä- ja suotyypit monimuotoisia ja muualla Lapissa harvinaisia. |
Erityisen arvokas lisä on
linnustotutkimus. Vuotoksen alueella ovat lintujen
parimäärät lähes kaksinkertaisia Pohjois-Suomen
soidensuojelualueiden parimääriin verrattuna. Tutkijoiden
johtopäätös onkin, että erityisesti
Kokonaavan-Neulikkoaavan-Säynäjälammen aluetta (altaan
keskiosia) ei voi mikään muu alue korvata linnuston
elinpiirinä. Linnut eivät voi siirtyä
pesimään muualle. |
Luonnossa ei ole tyhjiöitä. Patoaminen
muuttaisi myös kokonaan vesilinnuston, esim. hanhet, uivelo ja
piikkasiipi eivät menestyisi altaalla. Tuskin on
vastaavankokoista aluetta, jossa useasta lajista voidaan sanoa,
että 2-10 % lajien suomalaisesta populaatiosta elää
siellä. Myös metsästettävien kanalintujen ja
vesilintujen kannat ovat selvästi ympäristöä
suuremmat Vuotoksen alueella. |
Valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan
kuuluva Palokankaan-Rytivaaran alue Vuotoksen länsireunalla
hukkuisi pieniä lakia lukuunottamatta tekoaltaaseen. Alueen
harjuluonto on monimuotoinen, syntytavaltaan mielenkiintoinen ja
maisemiltaan kaunis. Sen arvoa lisäävät kymmenet
pienet järvet ja lammet. Harjujaksoon kuuluvat myös
Keminsaaret Kemijoessa. Yhtä edustavaa harjun ja suuren joen
leikkauskohtaa ei tunneta muualta. |
Yhteenvetoa: |
Ympäristöinstituutin ja Oulun
yliopiston tutkijoiden toimesta on Vuotoksen alueella tehty varsin
ansiokasta tutkimusta ja se on myös taitavasti raportoitu.
Siitä saa huomattavasti aikaisempaa täydellisemmän
kuvan Vuotoksen alueen luonnonarvoista. Vertailua on tehty myös
altaan lähiympäristöön ja Lokan altaaseen. |
Tuloksista käy selvästi ilmi, että
alueen lajistollinen biodiversiteetti on poikkeuksellisen suuri.
Tämä johtuu siitä, että alueella on sekä
eteläistä, itäistä että pohjoista lajistoa
erityisesti letto- ja lähdesoilla sekä jokien ja purojen
varsien tulvamailla. Kemijokivarsi, jota allasalueeseen kuuluu noin
60 km eroaa selvästi kasvistoltaan ja
eläimistöltään Ounasjoesta ja Tornionjoesta.
Erityisesti on syytä korostaa uhanalaisten kasvi-, sieni- ja
eläinlajien suurta lukumäärää. Etenkin
soiden kämmekkälajisto on poikkeuksellisen runsas. |
Aivan omaan arvoluokkaansa nousee Vuotoksen
alueen linnusto, josta ei tähän mennessä ole ollut
näin yksityiskohtaista tietoa. Sekä laji- että
parimäärät ylittävät selvästi ympäristön. |
Tässä yhteydessä ei ole ehditty
tarkemmin inventoida ns. Luiron aluetta Vuotoksen pohjoispuolella.
Aikaisemmat selvitykset (Ruuhijärvi ja Kukko-oja 1975) kuitenkin
osoittavat, että sen suoyhdistymätyypit ovat
ekosysteemeinä ainutlaatuisia ja suojelun arvoisia, mutta Vuotoksen
monipuolisuutta ja lajirunsautta ei Luirolta löydy. |
Vesialtaiden patoaminen biologisesti
monimuotoisille alueille on ristiriidassa Suomenkin solmiman
biodiversiteettisopimuksen kanssa. Se vaarantaa selvästi monien
eliölajien 'suotuisan suojelun tason' ja estää luonnon
kestävän käytön. Nämä ovat
biodiversiteettiä koskevan yleissopimuksen johtavia
periaatteita. On myös syytä selvittää onko
patoaminen ristiriidassa EU:n habitaatti- eli
elinympäristödirektiivin (1992) ja lintudirektiivin (1979) kanssa. |
Ympäristövaikutusten arvionti on
turhaa, jos biologisen monimuotoisuuden ylläpitoa ei pidetä
tarpeellisena. Olemassa oleva aineisto osoittaa selvästi,
että rakentamalla Vuotoksen allas tuhotaan korvaamattomia luonnonarvoja. |
|
|