AVOHOITOON HEITTEILLE?

Hiljattain vastaanotollani kävi mies mukanaan koko omaisuus paperikassissa: muutama vaatekappale, muki,lusikka sekä tablettipurkkeja ja lääkeampulleita. Hänet oli edellisenä päivänä kirjoitettu ulos mielisairaalasta eikä hänellä ollut paikkaa minne mennä.

Sairaalasta häntä oli neuvottu hakeutumaan asunnottomien yhteismajoitukseen; sosiaalitoimi kyllä huolehtisi laskusta. Koska miehen puhe sammaltaa ja hänen on vaikea ilmaista itseään, häntä ei huolittu yömajaan. Piti siis yöpyä kadulla.

Pistoslääkitys on käytävä hakemassa kolmen viikon välein ja päivittäiset tabletit otettava säännöllisesti. Hän kantaa lääkkeitä mukanaan. Elämä kadulla on kovaa - kestääkö hän sitä edes yhtä kauan kuin nuhruinen kassi?

Mies on esimerkki potilaan kohtalosta usein pitkänkin sairaalajakson jälkeen. Psykiatrisessa sairaanhoidossa on meneillään katastrofaalinen palvelurakenteen muutos. Laman takia ja myös sen verukkeella laitospaikkoja suljetaan tiuhaan tahtiin, mutta avohoidon resursseja ei ole vastaavasti lisätty ja korvaavista hoitomuodoista on huutava pula. Potilaita kirjoitetaan ulos entistä huonommassa kunnossa eivätkä he tule toimeen avohoidossa. Avohoito perustuu vapaaehtoisuuteen. Jonot mielenterveystoimistoihin ovat pitkiä. Valvovia kotikäyntejä ei tehdä vastoin potilaan tahtoa ja potilaan pitää itse huolehtia lääkityksestään. Moni ei sairautensa takia siihen pysty ja jos omaisten ja ystävien turvaverkko puuttuu, avohoito kariutuu alkuunsa.

Mielisairaaloiden entisten potilaiden joukossa on monia asunnottomia. Avohoito toimii paperilla hyvin, mutta todellisuus on toisenlainen. Asuntojonossa he kilpailevat toisten asunnottomien ja päihdeongelmaisten kanssa. Sosiaali- ja terveydenhuollon välille näyttää nyt sukeutuneen arvovaltakiista siitä, kenen vastuulle näiden psyykkisesti aikaisempaa huonokuntoisempien potilaiden jatkosijoitus oikein kuuluu. Tilanteesta kärsii ennen kaikkea potilas. Epävarmuus lisää ahdistusta ja omaisiin kohdistuva rasitus voi käydä sietämättömäksi.

Asunnoton moniongelmainen potilas ohjataan nyt useimmiten kuntoutuskotiin tai yömajaan. Kuntoutuskodin koeajan jälkeen voi päästä soluasuntoon ja sitten voi anoa omaa asuntoa. Psyykkisen tilan tulee kuitenkin olla melko hyvä ja potilaan pitää noudattaa sääntöjä ja osata muutoinkin sopeutua yhteisöön, jotta pystyisi asumaan kuntoutuskodissa. Yömajoissa entiset mielisairaalapotilaat kuuluvat alimpaan kastiin, heitä syrjitään, "putsataan" ja jollakin keinolla saadaan niistä ulos.

Ruotsissa tehty seurantatutkimus siitä mitä tapahtui potilaille sen jälkeen eräs mielisairaala suljettiin kertoo, että muutaman vuoden kuluttua melkein 40 prosenttia avohoitoon siirretyistä potilaista oli kuollut ja näistä joka viides oman käden kautta. Neljäsosa eloonjääneistä oli joutunut syystä tai toisesta rikosrekisteriin ja monet asunnottomista naisista prostituoiduiksi.

Myös Suomessa on väkivaltaisuuden viime aikoina havaittu lisääntyneen psykiatristen potilaiden keskuudessa ja eräässä seurantatutkimuksessa on meilläkin todettu korkeat kuolleisuus- ja itsemurhaluvut avohoitoon siirrettyjen potilaiden joukossa.

Pitkäaikaishoitoon tarvitaan aina tietty määrä sairaalapaikkoja, koska on potilaita jotka eivät selviydy avohoidossa. Kun sairaalapaikkoja suljetaan, avohoitoon tulisi ohjata riittävät voimavarat jatkohoidon turvaamiseksi. Nyt tarvitaan pikaisesti myös lisää mielisairaalahoidon ja avohoidon välimuotoja, mm yksilöllisiin tarpeisiin pohjautuvia turva-asuntoja, joissa on ympärivuorokautinen avunsaannin mahdollisuus.20

Tärkeätä olisi että potilaat sijoitettaisiin pysyviin asuntoihin, koska epävarma asumistilanne lisää turvattomuuden tunnetta ja muutot huonontavat psyykkistä tilannetta. Palvelukodit ovat eräs vaihe laitos- ja avohoidon välissä. Niissä potilasta kuntoutetaan avohoitoa varten ja mm opetetaan huolehtimaan lääkityksestä.

KELA:n piirissä on nurinkurisesti suunniteltu, että erityiskorvaukset palvelukodeissa asuvien potilaiden lääkkeistä poistettaisiin. Tämä vaikeuttaisi huomattavasti psykiatrisen avohoidon palvelurakenteen kehittämistä potilaiden yksilöllisiä tarpeita vastaavaan suuntaan.

Viime aikoina on keskusteltu Törnävän sairaalan potilaiden väitetystä kohtalosta sodan jaloissa ja kauhisteltu tällaisten tapahtumien mahdollisuuttakin. Mutta mitä tapahtuukaan rauhan aikana hyvinvointi-Suomessa? On väärin, että mielisairaaloista siirretään potilaita avohoitoon, jossa he eivät tule toimeen vaan jäävät heitteille ja menehtyvät.

Järjettömät säästöt psykiatrisen sairaanhoidon piirissä tulee keskeyttää kunnes korvaavat hoitomuodot saadaan toimimaan. Sivistyneellä yhteiskunnalla on varaa tarjota syrjäytyneiden mielenterveyspotilaiden turvaksi muutakin kuin paperikassi.

Laura Finne-Elonen

Terveyskeskuslääkäri, Sipoo

Hörs människans röst på EU:s regeringskonferens?
-Vasabladet mars 1996

Försämras kvinnornas ställning i Peking
-HBL Under strecket augusti 1995 1/4, 2/4, 3/4, 4/4

Familjens år - barnets år?
-Vasabladet maj 1994

Mannen med papperskassen -Vasabladet 8.91994

Familjen ger styrka
-HBL 9.5.94 Under strecket

Minun Topeliukseni
-Kalevalaisten naisten liiton jäsenlehti Pirta 1/1998

Ministeriö syrjäytti naiset Emu-työryhmästä
-Mielipidesivu Helsingin sanomat 15. tammikuuta 1997

Naisten osuus maanpuolustustyössä
-Maanpuolustus-lehti : Juhlanumero- Suomi 80 vuotta

Nuoret ja eläkeläiset tärkeä voimavara
-Mielipide-sivu Kaleva 4.1.1996:

Työntekijöille samat mahdollisuudet
-Hs mielipidesivu 19.8.1995

Avohoitoon heitteille? (mies ja paperikassi)
-HS Mielipidesivu 10.9.1994

Kenelle lapset kuuluvat?
-Iltasanomat 13.5.1994

Lapsi kaksikielisessä kulttuurissa
-Lastenkulttuuri-
julkaisu Tyyris Tyllerö 4/94

Huonontuvatko naisten ihmisoikeudet - Mistä Pekingissä on kyse?

Tiede varhaiskasvatuksessa syventää päivähoidon sisältöä
-STAKES: Dialogi : Lapsi ja tiede